Uutena työntekijänä etätyössä
Koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne on ollut erityisen haastava niille, jotka ovat aloittaneet uudessa työssä maalis-huhtikuussa. MuseoPro tutustui kolmen museoammattilaisen arkeen, johon on kuulunut uusi työpaikka juuri silloin, kun museoissa siirryttiin etätyöhön.
Uuden työn aloittamiseen liittyy aina uuden oppimista. Miten uudet työtehtävät otetaan haltuun, kun koko työyhteisö työskentelee pääosin etänä, eikä normaalia perehdytysohjelmaa voida suorittaa?
Sanna Valoranta-Saltikoff aloitti museolehtorina Suomen kansallismuseossa 2. maaliskuuta. Uudessa työpaikassa hän ehti olla kaksi viikkoa, ennen kuin museon henkilökunta siirtyi etätyöhön. Jo pari päivää ennen hallituksen antamaa virallista etätyösuositusta osa Kansallismuseon henkilökunnasta oli siirtynyt etätyöhön ja museon toimistossa oli hiljaista.
Ensimmäisten työpäivien aikana Valoranta-Saltikoff oli ehtinyt tavata uusia kollegoja ja tutustua paikkoihin. Sen jälkeen työtä on jatkettu kotoa käsin. Kansallismuseo on iso organisaatio ja näyttelyt laajat, joten perehdytykseen museon tiloissa käytetään yleensä enemmän aikaa. Esimerkiksi museossa vierailevien ryhmien kanssa Valoranta-Saltikoff ei ehtinyt olla tekemisissä lainkaan.
Sanna Valoranta-Saltikoff on työskennellyt museolehtorina Espoon kaupunginmuseossa kymmenen vuoden ajan, joten museolehtorin työkenttä on hänelle tuttua. Eniten perehtymistä onkin vaatinut Kansallismuseon sisältöihin tutustuminen.
”Ehdin seurata yhden opastuksen ennen museon sulkemista”, Valoranta-Saltikoff kertoo.
Kotitoimistolle siirtymisen jälkeen sisältöihin perehtyminen on jatkunut digitaalisesti. Valoranta-Saltikoff on katsonut Kansallismuseossa aiemmin tehtyjä video-opastuksia ja lukenut museon näyttelytekstejä kotona. Hänen mukaansa nyt onkin ollut paremmin aikaa lukea, kuunnella ja katsella aiemmin tuotettuja aineistoja.
Perehdytys jatkui digitaalisesti
Digitaalisuus tuli nopealla aikataululla osaksi myös museolehtorin työnkuvaa. Kahden ensimmäisen työkuukauden aikana Valoranta-Saltikoff on tuottanut yhdessä Kansallismuseon toisen museolehtorin kanssa sisältöjä Avoin museo -sivustoon, jonne on koottu kaikki Kansallismuseon tuottamat digitaaliset aineistot.
”Tavallaan on ollut kiinnostavaa tutustua museon sisältöihin kokonaan digitaaliselta pohjalta. Käytännössä minulla on ollut samat lähtökohdat kuin opiskelijoilla, jotka digitaalisia aineistojamme käyttävät”, Valoranta-Saltikoff sanoo.
Uusia käytäntöjä ja yhteyksiä
Koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne on tuonut myös useita muita muutoksia yleisötyötiimin arkeen. Haastattelua tehdessä museoiden avaamisajankohta ei ollut vielä tiedossa ja esimerkiksi kesän tapahtumien tilanne oli vielä epäselvä. Muuttuvan tilanteen takia tapahtumia suunnitellaan siten, että ne voidaan toteuttaa monilla eri tavoilla.
”Toistaiseksi työni on ollut pitkälti muuttuviin tilaisiin reagoimista. Normaalia museon tapahtuma- tai koululaisopastusvuosikelloa ei voi noudattaa, kun emme tiedä, milloin palaamme tavalliseen arkeen”, Valoranta-Saltikoff selventää.
Kansallismuseon yleisötyötiimin yksikkökokousten lisäksi tiimi pitää joka päivä virtuaaliset aamukahvit kello 9.30. Niihin osallistuu viidestä kymmeneen henkilöä, joista osa työskentelee Kansallismuseon muissa museokohteissa eri puolilla Suomea.
Virtuaalisista aamukahveista osa arkea
Koronakriisin hyviä puolia onkin Valoranta-Saltikoffin mukaan se, että maantieteellinen etäisyys on kadonnut, kun kaikki yhteydet otetaan joka tapauksessa virtuaalisesti.
”Ilman etätyötä en todennäköisesti olisi ollut näin paljon tekemisissä Hämeen linnassa työskentelevän yleisötyökoordinaattorin kanssa. Normaalioloissa olisin varmaankin jutellut enimmäkseen vain samassa toimistossa olevien kanssa.”
Muuttuvista tilanteista huolimatta Valoranta-Saltikoff kokee saaneensa riittävästi tietoa ja tukea kollegoiltaan. Esimerkiksi erilaisten sähköisten järjestelmien käyttöönotto etänä on ollut hiukan haastavaa, mutta ongelmiin on löytynyt nopeasti ratkaisuja kysymällä.
”Koen, että yleisötyön yksikkö on ottanut minut hienosti vastaan ja olen saanut aina tarvittaessa apua työkavereiltani. Kieltämättä aika irrallaan olisin, jos tarjolla ei olisi lähikollegojen tukea.”
Työyhteisö tutuksi kokonaan etänä
Vastaavia kokemuksia onnistuneesta etäperehdytyksestä on myös Suomen ilmailumuseon amanuenssina 1. huhtikuuta aloittaneella Eijakristina Sumeliuksella. Hän ei ole toistaiseksi tavannut uutta työyhteisöään muuten kuin videoyhteyksien kautta, sillä museon kokoelmatiimi on ollut maaliskuun puolesta välistä alkaen etätyössä. Myös työhön perehdytys tehtiin lähes kokonaan etänä.
”Tutustuin ensin itsenäisesti uusille työntekijöille annettavaan perehdytysmateriaaliin. Toisena työpäivänä oli Teams-palaveri, jossa pystyin tarkentamaan epäselviä kohtia”, Eijakristina Sumelius sanoo.
Perehdytystä jatkettiin osittain myös työpaikalla, jossa valokuva-ja paperiarkistosta vastaava amanuenssi esitteli museon kokoelmahallintajärjestelmää.
”Olen päässyt työhön kiinni hyvin. Olen saanut riittävästi sähköisiä viestejä ja minut on pidetty hyvin mukana tiimi- ja projektipalavereissa”, Sumelius sanoo.
Kokoelmatyö vaatii läsnäoloa
Uuden esinekokoelmasta vastaavan amanuenssin ensimmäisiä työtehtäviä on muokattu sen mukaan, että niitä voi tehdä kotoa käsin, ilman jatkuvaa pääsyä kokoelmien lähelle. Sumeliuksen työtehtäviin on kuulunut esimerkiksi erilaisten hankintaerien ja kokoelmatiedoista otettujen paperitulosteiden vertailua. Sen sijaan museon vapaaehtoisten kanssa tehtävä tekstiilikokoelmaan liittyvä projekti on toistaiseksi siirretty myöhempään ajankohtaan.
Kokoelmien parissa työskentelevien osalta etätyö on haastavaa siksi, että välillä kokoelmaa pitäisi päästä tutkimaan lähietäisyydeltä. Kannettava tietokone, puhelin ja nopea nettiyhteys eivät välttämättä riitä työvälineiksi. Sumelius on ratkaissut ongelman skannaamalla alkuperäisiä esinekokoelman paperikortistoja digitaaliseen muotoon. Silti museossa on käytävä säännöllisesti.
”Käyn kerran viikossa museolla valmistelemassa esimerkiksi esinelainoja”, Sumelius kertoo.
Vaikka etätyö on sujunut hyvin, odottaa Eijakristina Sumelius normaaliin työarkeen palaamista.
”Haluaisin jo päästä museolle. En tunne kokoelmaa vielä hyvin ja siksi fyysinen läsnäolo olisi erityisen tärkeää.”
Harjoittelijan uudet työtehtävät
Sekä Sanna Valoranta-Saltikoff että Eijakristina Sumelius ovat työskennelleet aiemmin muissa museoissa ja siksi työtehtävät olivat heille pääosin tuttuja ennestään. Voisi ajatella, että koronavirustilanne on erityisen haastavaa esimerkiksi harjoittelijoille tai muille kokonaan uudella toimialalla aloittaville.
Tällaisesta tilanteesta kokemusta on saanut Museoliiton harjoittelija Emilia Merisalo. Hän ehti olla kaksi päivää töissä Museoliiton koulutus- ja kehittämispalveluissa ennen kuin Museoliiton henkilökunta siirtyi etätyöhön. Aiempaa työkokemusta hänellä oli käytännön museotyöstä, mutta järjestöt olivat hänelle uusi työympäristö.
Etätyöhön siirtyminen tarkoitti Merisalon osalta myös sitä, että alkuperäiset työtehtävät muuttuivat. Merisalon oli tarkoitus olla mukana erityisesti Museopäivien ja Museoliiton muiden kevään koulutustilaisuuksien suunnittelussa ja toteutuksessa. Niiden sijaan ensimmäisiin työviikkoihin kuuluikin tilaisuuksien perumista ja uusien päivämäärien sopimista seuraavalle syksylle. Yksi kevään koulutuksista siirrettiin kokonaan etäopinnoiksi.
Koska alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat, harjoittelu painottuikin digitaalisiin koulutuspalveluihin. Merisalo on harjoittelunsa aikana muun muassa käynyt läpi ja päivittänyt Museotyön perusteet -verkkokurssia. Lisäksi hän on päivittänyt Opi museossa -sivustoa, jonne on koottu museoiden verkko-opetukseen liittyviä aineistoja.
Poikkeustilanteesta uusia kokemuksia
Vuorovaikutusta työyhteisön kanssa on Museoliitossakin rakennettu pääosin Teamsin kautta. Etäpalavereja tiimin ja lähimpien kollegojen kanssa on Merisalolla ollut keskimäärin joka toinen päivä. Lisäksi kevään aikana on ollut muutamia koko Museoliiton henkilökunnan info- ja koulutustilaisuuksia.
”En koe, että olisin jäänyt työyhteisön ulkopuolelle. Olen saanut Teamsin kautta esimiehen tukea kattavasti. Onneksi ehdin olla toimistolla kaksi päivää heti harjoittelun alussa. Silloin ehdimme katsoa läpi suuren osan työhön liittyvistä sähköisistä järjestelmistä ”, Merisalo kertoo.
Ensimmäisiä päivinä aloitettua perehdytystä on jatkettu muun muassa jakamalla tietokoneen näyttöä, jolloin yhdessä työskenteleminen helpottuu.
Poikkeustilanne vaatii nopeaa reagointia
Vaikka harjoittelujakso ei toteutunut alkuperäisen suunnitelman mukaan, on Merisalo tyytyväinen. Tekemisestä ei ole ollut puutetta, sillä suunnitelmia on muutettu nopeasti ja tartuttu toimeen vauhdilla.
”Poikkeuksellinen tilanne on mahdollistanut uusia kokemuksia, joita en olisi saanut tavallisessa harjoittelussa. Digitaalisten koulutusten kehittäminen on ollut kiinnostavaa. On myös hienoa, että niihin voi osallistua kuka vain maantieteellisestä sijainnista huolimatta.”
Hyvä puoli on ollut sekin, että Merisalo on voinut suorittaa harjoittelunsa pääosin Tampereelta käsin. Alun perin hänen oli tarkoitus asua tilapäisesti kevään ajan Helsingissä ja käydä vakituisessa kodissaan vain viikonloppuisin.
Harjoittelun tarjoama mahdollisuus verkostoitua museoalalla toimivien kanssa jäi nyt vähemmälle.
”Museopäiviin ja Museoliiton muihinkin tilaisuuksiin olisi ollut hauska osallistua, mutta ehkä niiden aika tulee joskus myöhemmin”, Merisalo toteaa.
