Koronakevät museoammattilaisen näkökulmasta

Museoalan ammattiliitto keräsi kevään aikana toteutetussa kyselyssä museoammattilaisten kokemuksia koronaepidemian vaikutuksista museo- ja kulttuuriperintöalaan. Vastaajat edustivat monipuolisesti eri ammatteja ja olivat pääosin palkkatyössä ennen koronaepidemiaa. Enemmistö vastaajista työskenteli kunnallisessa tai valtion museossa ja reilu viidennes yksityisessä museossa. Vastaajia oli erikokoisista kulttuurihistoriallisista- ja taidemuseoista sekä erikois- ja vastuumuseoista.

Museoalan ammattiliiton toteuttamaan kyselyyn vastanneista reilulla 40 prosentilla työt jatkuivat normaalisti museoiden sulkeuduttua maaliskuussa. Ainoana isona muutoksena koettiin siirtyminen etätyöhön. Osa pystyi jatkamaan töitä työpaikalla noudattaen turvavälejä ja tarkempaa hygieniaa. Työtä myös uudelleenorganisoitiin ja osalle henkilöstöstä löydettiin korvaavia tehtäviä. Vastauksissa todettiinkin, että museoissa kyllä töitä riittää. Museoiden sulkeminen vapautti tekemään myös sellaisia töitä, joihin normaalissa työarjessa oli vaikea löytää aikaa.

Työn uudelleenorganisointi tarkoitti joissain kaupunginmuseoissa oman organisaation ulkopuolisia tehtäviä. Joku vastaajista totesi niin kutsutun työvaihdon antaneen uusia ideoita omaan työhön.

Koronaepidemian koettiin vaikuttaneen kaikkein eniten asiakaspalvelutehtävissä työskennelleisiin. Etenkin henkilöihin, jotka eivät ole museoiden omilla palkkalistoilla, vaan työskentelevät esimerkiksi henkilöstöpalveluyritysten välittäminä. Moni vastaajista mainitsikin juuri asiakaspalvelutehtävissä työskentelevien jääneen kokonaan ilman töitä.

Reilu kymmenen prosenttia vastasi, että museoiden sulkeuduttua yleisöltä suljettiin ovet myös kaikilta työntekijöiltä. Lomautuksia ja palkankeskeytyksiä tehtiin, vaikka normaalit tehtävät olisivat voineet jatkua.

Nämä muutokset näkyivät myös edunvalvonnassa. Monelta jäseneltämme loppuivat työt keväällä kuin seinään.

Työttömyyskassasta päivärahaetuutta saavien jäsentemme määrä hyppäsi maaliskuusta kesäkuun alkuun 28 prosenttiyksikköä. Ero vuoden 2019 kesäkuun alkuun on vielä dramaattisempi: työttömiä museoalan jäseniä oli kesäkuun 2020 alussa 50 prosenttia enemmän kuin edeltävänä vuonna samaan aikaan.

Asiakaspalvelutyötä tekevät, oppaat ja keikkaluonteista työtä tekevät kärsivät eniten museoiden sulkeuduttua yleisöltä. Niukan kevään jälkeen valitettavasti myös kesä näyttäytyy tälle ryhmälle epävarmana.

Kuva: Unsplash

Etätyöskentely sujui pienistä haasteista huolimatta

Enemmistö vastaajista teki koronakevään aikana etätyötä, joka sujui varsin hyvin. Osa koki, että työtehtävät hoituivat joskus jopa paremmin kuin ennen korona-aikaa, sillä mahdollisuus keskittyä koettiin etätöissä paremmaksi kuin työpaikalla. Ongelmia ja haasteita koettiin muun muassa ergonomian suhteen sekä koneiden ja laitteiden ja eri tietokoneohjelmien saamisessa. Osalla ei ollut valmiiksi kannettavia työkoneita, joten ohjelmia jouduttiin asentamaan uusille koneille ja myös tietoliikenneyhteyksissä saattoi ilmetä ongelmia. Lisäksi etänä museoiden omiin tietokantoihin ei aina ollut pääsyä.

Joillakin vastaajilla samanaikainen lasten etäkoulu tai päiväkoti-ikäisten lasten hoitaminen haittasi täysipainoista työskentelyä, mutta tähän koettiin työnantajan suhtautuvan ymmärtävästi. Osa taas ei kokenut saavansa etätyössä tukea esimieheltä tai omalta organisaatiolta.

Kaikille etätyö ei oman työn luonteen vuoksi ollut mahdollista. Osalla työt loppuivat kokonaan eikä uusia tehtäviä osoitettu tilalle.

Osalla oli aikaa asiantuntijuuden kehittämiseen, osalla ei

Noin kolmannes vastaajista kertoo pystyneensä kehittämään asiantuntijuuttaan myös korona-aikana, muun muassa osallistumalla webinaareihin, jatkamalla jo sovittuja koulutuksia tai perehtymällä syvemmin omiin aihealueisiin.

Vajaalla kolmanneksella ei ole ollut mahdollisuutta opiskella tai kehittää asiantuntijuuttaan työn puolesta. Neljänneksellä vastaajista työmäärä korona-aikana on ollut niin suuri, ettei opiskelulle ole jäänyt aikaa, vaikka se olisi kiinnostanut. Osalla vastaajista ei ole ollut kevään aikana tarvetta opiskelulle tai ei osannut sanoa oman työpaikan kouluttautumismahdollisuuksista.

Vajaa kolmannes vastaajista ei kokenut poikkeustilanteen vaikuttaneen omaan jaksamiseen. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että osa vastauksista on annettu jo maalis-huhtikuussa, jolloin poikkeusolot olivat vasta alkaneet. Yleisesti vastauksissa nimittäin todettiin, että tilanne aiheuttaa ahdistusta, pelkoja, epävarmuutta, toivottomuutta ja stressiä. Osa ahdistuksesta liittyy työpaikan säilymiseen ja toimeentuloon, mutta myös pelkoon terveydestä ja hyvinvoinnista uudenlaisen tilanteen äärellä.

Lisäksi etätyö toi tullessaan vaikeuksia työergonomiassa, pienet lapset haastoivat töihin keskittymistä ja omaa työyhteisöä kaivattiin. Osa totesi, että työt venyivät helposti vapaa-ajalle. Vajaa viidesosa kuitenkin koki, että oma hyvinvointi ja jaksaminen oli jopa parempaa. He kokivat työrauhan ja keskittymisen paremmaksi etätyössä. Lisäksi päivittäisten työmatkojen jäätyä pois, oma jaksaminen parani.

Kuva: Charles Deluvio

Pelkoa lomautuksista ja irtisanomisista, mutta myös luottavaisuutta tulevaisuuteen

Vajaa kolmannes vastaajista totesi, että omalla työpaikalla joko on suunnitteilla lomautuksia tai niitä on jo toteutettu osittain tai kaikille. Lomautukset ja palkanmaksun keskeytykset ovat kohdentuneet etenkin avoinnapidon henkilökuntaan ja oppaisiin. Hieman pienempi osa vastaajista pitää lomautuksia todennäköisinä – etenkin, jos koronatilanne pitkittyy. Noin 40 prosenttia vastaajista kuitenkin arvioi, että lomautuksia ja irtisanomisia ei ole suunnitteilla eikä niiden uskota kohdentuvan omiin museoihin.

Reilu puolet vastaajista ei usko poikkeustilanteen aiheuttavan suurempia muutoksia tulevaisuuden työssä. Kuitenkin neljännes vastaajista ajattelee, että työllistyminen tulee olemaan vaikeampaa, kulttuurialan rahoitus huononee ja lomautukset yleistyvät. Pieni osa pelkäsi oman tilanteen huononevan ja epäili, ettei määräaikaisuuksia välttämättä jatketa eikä alalta löydy työtä. Pelko kokonaan työelämän ulkopuolelle joutumisesta välittyi myös joistain vastauksista.

Reilu kymmenen prosenttia vastaajista mainitsi, että työnteon tavat tulevat muuttumaan: etätyö kasvattavaa suosiotaan ja museoiden digitaalisia mahdollisuuksia hyödynnetään jatkossa yhä enemmän.

Museoammattilaiset toivovat tukea selviytyäkseen

Neljännes vastaajista totesi museoalan tarvitsevan lisärahoitusta ja taloudellista tukea selviytyäkseen. Joka viides toivoo, että suurelle yleisölle ja päättäjille avattaisiin asiantuntijatyön ja museotyön sisältöjä, koska ”yleisötyön lisäksi museoissa tehdään paljon näkymätöntä työtä”.

Vastaajat kaipasivat tukea myös muuttuvassa työelämässä, etätyön mahdollistamista jatkossakin sekä enemmän digitaalisten työkalujen ja palveluiden hyödyntämistä. Vastaajat myös toivoivat vertaistukea, neuvontaa, kannanottoja alan ammattilaisten puolesta sekä tukea työhyvinvointiin.

Kuva: Ira Komornik

Usein nousi esille huoli työkaverin puolesta. Koronakriisin kohtasivat omassa työssään pahiten nollatuntisopimuksella työskentelevät, oppaat ja asiakasrajapinnassa työskentelevät. Heidän pärjäämiseensä toivottiin kiinnitettävän huomiota. Korona-aika on kuormittanut ja kuormittaa edelleen museoalan ammattilaisia ja alalle opiskelevia niin henkisesti kuin taloudellisesti.

Reilu kolmannes vastaajista uskoo, että työ ei lopu. Ammattiliitolta ja muilta museoalan edunvalvojilta toivottiin alan arvostuksen ja museotyön monipuolisuuden esille tuomista ja eri ammattikuntien nostamista yleiseen tietoisuuteen. Vastaajien mielestä alaa ei saa ajaa alas taloudellisesti tiukkoinakaan aikoina. Palkat ovat yhä matalia ja työtä riittää niiden parantamiseksi. MAL ry:n palkkakampanjaa kiiteltiin ja toivottiin, ettei sitä unohdeta.

Viidennes vastaajista totesi, että yhdessä tästäkin selvitään.

Koronakyselyn tausta-aineisto

Teksti pohjautuu Museoalan ammattiliiton tekemään koronakyselyyn. Kysely oli avoinna 26.3.–14.6.2020 ja siihen saatiin 167 vastausta. Vastaajista reilu 70 prosenttia oli MALn jäseniä ja vajaa 30 prosenttia ei-jäseniä. Vastaajat olivat päätoimisesti palkkatyössä (94 %). Ammattikirjo oli laaja. Vastaajissa yli 30 oli amanuenssia/museoamanuenssia, yli 20 tutkijaa, yli 15 museolehtoria, yli 10 konservaattoria, noin 10 intendenttiä, museonjohtajaa, museoassistenttia ja museo-opasta/asiakaspalvelutyöntekijää (kutakin) sekä noin 50 muuta ammattia (alle kymmenen vastaajan ammattia).

Kiitos kaikille MALn koronakyselyyn vastanneille. Saimme arvokasta tietoa koronakevään vaikutuksista museoalalla työskenteleviin sekä toiveita tulevaan.