Kohti kestävää (museo)tulevaisuutta

Professori Arto O. Salonen on julkaissut Youtubessa virikepuheenvuoron otsikolla Suuntaviivoja tulevaisuuteen suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta. Videolla Salonen määrittelee ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja luonnonvarojen hupenemisen suurimmiksi planetaarisiksi haasteiksi. Salosen mukaan kaikkialla maailmassa ollaan siirtymässä sellaisiin elämäntapoihin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jolla toteutetaan hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Suomen tavoite on vuodessa 2035.

“Planetaaristen ongelmien ratkaiseminen muuttaa kaiken. Sen mitä tuotamme, kulutamme, myymme, suunnittelemme ja rakennamme. Se vaikuttaa kulkutapoihimme ja ravinnon lähteisiimme. Se muuttaa senkin, mitä kouluissamme opetetaan”, Salonen toteaa.

Monet museot ovat jo kehittäneet toimintaansa kestävämmäksi. Museoissa on esimerkiksi laskettu toiminnan hiilijalanjälkeä, kirjoitettu kestävän kehityksen toimintasuunnitelmia sekä toteutettu ilmastonmuutosta käsitteleviä näyttelyitä ja yleisötyöpajoja.

Vaikka käytännön toimenpiteitä ei olisikaan vielä tehty, museoissa varmasti pohditaan toiminnan kestävyyttä. Mitä meidän tulisi tehdä, jotta toimintamme olisi kestävällä pohjalla? Pitääkö museon pyrkiä hiilineutraaliksi tai jopa hiilinegatiiviseksi toiminnassaan? Miten tämä tehdään ja osoitetaan? Millaista toimintakulttuurin muutosta kestävyys museon toiminnassa merkitsee? Millaisia mahdollisuuksia museolla on vähentää kulutusta ja kierrätystä? Miten voimme vaikuttaa yleisöihimme ja yhdessä heidän kanssaan?

Arto O. Salonen puhuu planetaarisesta kansalaisuudesta, joka ilmenee kokonaisvaltaisena huolenpitona siitä todellisuudesta, jonka osaksi oma elämä asettuu. Planetaarisesti vastuullinen kansalainen ymmärtää arkivalintojensa vaikutuksen ihmiskunnan yhteiseen tulevaisuuteen tällä ainutlaatuisella planeetallamme.

Kestävän tulevaisuuden näkökulmasta suurin vaikutus on kansallisilla ja globaaleilla politiikkatoimilla, mutta myös yksilöiden ja organisaatioiden toimilla on merkityksensä. Näemmekö tulevaisuudessa museoita, joiden toiminnan ytimessä on planetaarinen kestävyys ja tavoitteena planetaarisen kansalaisuuden ja sivistyksen edistäminen? Tällaista museokonseptin uudelleenmuotoilua on pohdittu esimerkiksi Suomen Metsämuseo Lustossa ja Dynaaminen museo -hankkeessa.

Suomen museoliitto on vuodesta 2019 pitänyt koulutustoiminnassaan esillä kestävää kehitystä: Museopäivien 2019 teemana oli Ilmasto ja muutos, vuosina 2020 ja 2021 järjestettiin Sanoista ekokoihin – museot ja kestävä kehitys -koulutukset, joihin osallistui yhteensä noin 65 museoalan ammattilaista. Kestävää kehitystä on eri näkökulmista tarkasteltu myös monissa muissa koulutuksissa, ja on liiton oma kestävän kehityksen toimintaohjelmakin kirjoitettu. Ei pidä myöskään unohtaa jo vuonna 2010 julkaistua KEKE – Museot ja kestävä kehitys -opasta, joka oli museoalan asiantuntijoista kootun työryhmän työn tulos.

Sanoista ekotekoihin -koulutuksen tutorina toimi kaksi vuotta Creative ClimateLeader, FM, TaM Anna-Kaisa Koski. Kysyimme Anna-Kaisalta hänen näkemyksiään kolmeen tärkeään kysymykseen: mitä museoiden tulisi tehdä edistääkseen kestävää tulevaisuutta, mihin museoiden kannattaisi keskittyä ja mistä työ kannattaa aloittaa.