Lyijy museotyössä

Työterveyslaitoksen suomalaisten museotyöympäristöjen koetut ja mitatut vaaratekijät (MUHA) -hanke on kaksivuotinen tutkimusprojekti, jonka tavoitteena on selvittää museoiden keskeisimmät kemialliset ja biologiset vaaratekijät ja löytää keinoja terveysriskien ennaltaehkäisemiseksi. Työsuojelurahaston rahoittaman hankkeen aikana on tehty työhygieenisiä mittauksia yhdeksän museo-organisaation museokohteissa ja säilytystiloissa eri puolilla Suomea.

Hankkeen käytössä on lähes 400 ilma-, pöly- ja materiaalinäytettä, joista yli neljäsosa on metallinäytteitä. Näytteet on kerätty museotilojen ilmasta ja pinnoilta sekä suoraan kokoelmaesineistä. Painopistealueena ovat olleet erityisesti kokoelmatyö ja kokoelmatilat. Yleisimmät metallihavainnot liittyvät kahteen raskasmetalliin: lyijyyn ja arseeniin. Kohonneita lyijypitoisuuksia on mitattu melkein kaikkien tutkimuskohdemuseoiden työympäristöistä tai kokoelmista, mikä viittaa siihen, että lyijyä esiintyy yleisesti Suomen museoissa.

Mitä on lyijy?

Lyijy on myrkyllinen raskasmetalli, jota on käytetty tuhansien vuosien ajan lukemattomiin eri tarkoituksiin. Sitä on hyödynnetty esimerkiksi korroosionestoaineena, punnuksissa, luodeissa, juotostinassa, keramiikassa ja lasissa. Erityisen tärkeässä roolissa lyijy on ollut värien ja maalien valmistusaineena. Suomessakin valmistettiin lyijyvalkoista vuoteen 1967 saakka.

Lyijyn merkittävin haittavaikutus on hermostomyrkyllisyys. Hermostovaikutuksia voi aiheutua altistumisesta pienillekin lyijypitoisuuksille, mikäli altistumista tapahtuu yhä uudestaan ja uudestaan pitkän ajanjakson aikana. Suurille pitoisuuksille altistuminen voi johtaa lyijymyrkytykseen. Hermostovaikutukset tekevät lyijystä erityisen haitallisen sikiöille ja perheen pienimmille. Pitkäaikainen altistuminen terveysperusteiset raja-arvot ylittäville pitoisuuksille voi lisätä myös syöpäriskiä.

Epäorgaaniselle lyijylle voi altistua ennen kaikkea hengitysteiden kautta. Lyijyä voi lisäksi päätyä likaisista käsistä suuhun ja ruuansulatuskanavaan. Orgaaninen lyijy puolestaan imeytyy elimistöön myös ihon läpi. Orgaanisiin lyijy-yhdisteisiin kuuluu esimerkiksi tetraetyylilyijy, jota on käytetty bensiinissä nakutuksenestoaineena.

Vaikka osa lyijyn haittavaikutuksista tunnettiin jo ennen ajanlaskun alkua, ongelman laajuus alkoi hahmottua toden teolla vasta 1800-luvun mittaan. Suomessa lyijyn käyttöä alettiin rajoittaa lainsäädännöllä 1900-luvun alkupuolella, jolloin lyijymyrkytyksiä tapahtui verrattain usein suomalaisessa työelämässä. Nykyään altistuminen on huomattavasti maltillisempaa, eikä työperäisiä lyijymyrkytyksiä enää juuri diagnosoida.

Lyijyä sisältävien maalien käyttö sisätiloissa kiellettiin Suomessa vuonna 1929, joskin värisekoitukset saivat silti sisältää 2 % lyijyä. Rakennusten ulkopintoihin lyijymaaleja oli sallittua käyttää pidempään. Lisäksi lyijymaaleja sai käyttää sisätiloissa koriste- ja viivamaalaukseen, ja nykyäänkin käyttö on sallittu taideteosten ja historiallisten rakennusten entisöinnissä ja kunnossapidossa.

Lyijyn käyttöä koskevat lait ovat tiukentuneet jatkuvasti. Esimerkiksi bensiinin lisäaineena vuodesta 1922 lähtien käytetyt lyijy-yhdisteet kiellettiin Suomessa vuonna 1994 ja EU-alueella 2004. Lentokoneiden polttoaineissa lyijyä voidaan silti käyttää edelleen.

Lyijyhavaintoja museoissa

Valtaosa MUHA-hankkeen lyijyhavainnoista on kytköksissä kokoelmaesineisiin tai museorakennuksiin, jotka sisältävät lyijypitoisia maaleja tai väriaineita. Merkittävimmät riskit liittyvät museoiden erittäin epäasianmukaisiin säilytystiloihin, joissa olemme mitanneet työntekijöiden hengitysvyöhykkeeltä kohonneita ilman lyijypitoisuuksia kokoelmatyön aikana. Lyijy on todennäköisimmin peräisin epämuseaalisissa varastotiloissa vaurioituneista kokoelmista. Kokoelmien säilyttäminen erittäin epäedullisissa varastotiloissa ei siis ole vahingollista ainoastaan kokoelmien säilymisen kannalta, vaan esineiden vaurioituminen myös lisää riskiä sille, että työntekijät altistuvat lyijylle.

Lyijy ei ole ainoa huonoihin tiloihin liittyvä vaaratekijä. Tiloista on mitattu myös korkeita työskentelyn aikaisia pöly- ja mikrobipitoisuuksia, jotka ovat seurausta vuosien tai vuosikymmenten aikana kertyneestä pölystä ja korkeasta ilmankosteudesta.

Mittaustuloksemme viittaavat myös siihen, että ilmavälitteistä altistumista voi tapahtua vanhojen ulkomuseorakennusten suursiivouksen aikana, mikäli rakennusten sisätiloissa on hilseilevää lyijymaalia.

Museoiden asianmukaisissa säilytystiloissa lyijyhavainnot liittyvät pääasiassa maalattuihin ja värjättyihin kokoelmiin ja niistä varisevaan maaliin, jota voi löytyä säilytyshyllyiltä, lattioilta ja säilytyskalusteista. Yksi lyijylöydös tehtiin taideteosten kuljetukseen käytetyn laatikon pohjalta. Myös eräästä näyttelytilasta suurikokoisen museoesineen alta otetusta pyyhintänäytteestä määritettiin tavallisesta poikkeava lyijypitoisuus. Olemme mitanneet kohonneita lyijypitoisuuksia seuraavista esineistä tai niiden läheisyydestä: rakennusosakokoelmat, arkut, vakat, hevosvaunut ja -kärryt, tekstiilit, puulelut ja öljyvärimaalaukset. Luonnontieteellisistä nahkakokoelmista ja täytetyistä eläimistä olemme mitanneet korkeita pitoisuuksia arseenia, mutta myös lyijyä.

Olemme tutkineet erilaisten kokoelmien, kuten tekstiilien, huonekalujen ja luonnontieteellisten kokoelmien puhdistamista ja muuta käsittelyä useiden museoiden erilaisissa hyvissä ja kohtalaisissa säilytys- ja konservointitiloissa. Ilman pöly- ja metallipitoisuudet ovat lähes poikkeuksetta olleet vähäiset tai olemattomat. Yksi poikkeus kuitenkin on: erittäin epäasianmukaisesta säilytystilasta tuotujen likaisten kokoelmien puhdistaminen nosti ilman lyijypitoisuutta.

Meillä ei ole ollut hankkeen puitteissa mahdollisuutta tutkia kaikenlaisia työtehtäviä, joissa voi tapahtua altistumista lyijylle. On todennäköistä, että riskialttiita töitä ovat myös esimerkiksi maalattujen pintojen hiominen ja muu työstö, lyijyä sisältävien metallien hitsaus ja polttoleikkaus, polttoaineiden ja niiden tahrimien esineiden käsittely sekä perinnerakentamiseen liittyvät työt.

Lyijyltä suojautuminen

Kokoelmakeskustyyppisissä ja muissa suhteellisen asianmukaisissa tiloissa työskennellessä tärkeimmät keinot suojautua lyijyltä ovat käsien suojaaminen kokoelmia käsitellessä, hyvä käsihygienia ja tilojen säännöllinen siivous. Puuvillahansikkaat eivät suojaa työntekijää vaarallisilta aineilta, joten niitä ei ole suositeltavaa käyttää museokokoelmia käsitellessä. Kertakäyttöiset nitriilihansikkaat soveltuvat useimpiin käyttötarkoituksiin. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, ettei likaisilla hansikkailla tule kosketeltua puhelinta tai näppäimistöä. Jotta lyijyä ei päädy vahingossa suuhun, kokoelma- ja konservointitiloissa ei tule myöskään syödä tai juoda mitään. Työ- ja suojavaatteet tulee pestä työpaikalla tai pesulassa, ei työntekijöiden kotona.

Esineistä variseva pöly ja maalinmuruset tulee siivota pois työtasoilta ja hyllyistä mahdollisimman pikaisesti. Siivotessa ja esineitä puhdistaessa kannattaa suosia mahdollisimman vähän pölyäviä menetelmiä. Vetokaapin tai kohdepoiston käyttö on lämpimästi suositeltavaa. Hengityssuojainta ei yleensä tarvita, mutta jos esineet ovat todella pölyäviä ja maalia varisee, kannattaa käyttää hiukkasmaisilta epäpuhtauksilta suojaavaa hengityssuojainta (P3-suojausluokka).

Lyijyesineitä ei kannata säilyttää puisten kalusteiden sisällä, sillä puusta vapautuu etikkahappoa, joka edistää lyijyn korroosiota.

Jos museon varastotilat ovat niin likaiset, kosteat, epäkäytännölliset ja huonot, ettei niitä ole mahdollista saattaa museokelpoisiksi, on vahvasti suositeltavaa luopua niistä kokonaan. Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty. Mikäli huonoissa tiloissa täytyy kuitenkin työskennellä, on suojautumiseen kiinnitettävä erityistä huomiota. Hengitystiet tulee suojata P3-suojausluokan hengityssuojaimella ja kädet suojahansikkailla. Kertakäyttöinen suojapuku ja saapassuojatkin voivat olla tarpeen likaisissa tiloissa.

Vastaava suojautuminen on suositeltava myös ulkomuseorakennusten suursiivouksen yhteydessä, koska siivouksen aikana ilman raskasmetalli-, pöly- ja mikrobipitoisuudet voivat nousta korkeiksi. Vähemmän pölyävää ylläpitosiivousta emme ole vielä ehtineet mitata, mutta oletettavasti siihen liittyvät riskit ovat selkeästi pienemmät.

Olenko voinut altistua lyijylle?

Vuonna 1982 julkaistiin tapausselostus, jossa kerrottiin newyorkilaisen taidekonservaattorin lyijymyrkytyksestä, mutta muutoin museoalan ammattilaisten altistumisesta lyijylle ei ole kuvauksia. Taidekonservaattorin lyijymyrkytys aiheutui ennen kaikkea tietämättömyydestä ja epäasianmukaisista työtavoista. Konservaattori käytti vanhan kuvakudoksen konservointiin sen kanssa samasta haudasta löydettyä punaista pigmenttiä, joka sisälsi lyijyä ja elohopeaa. Osa työvaiheista oli hyvin pölyäviä, ja työtila huonosti ilmastoitu. Lisäksi konservaattorilla oli tapana kostuttaa kankaan korjaamiseen käyttämäänsä lankaa suussaan.

Lyijyn haittavaikutusten ilmaantuminen edellyttää toistuvaa altistumista useiden kuukausien tai vuosien aikana. Satunnainen altistuminen pienille pitoisuuksille ei vielä anna syytä huoleen.

Ilman lyijylle on Euroopassa annettu sitova raja-arvo ja lisäksi sitova biologinen raja-arvo veren lyijymääritykselle. Nämä raja-arvot ovat tiukentumassa lähiaikoina. Pitkäaikaisen altistumisen pysyessä uusien raja-arvojen alapuolella lyijyn terveysriskit aikuisilla työntekijöillä ovat vähäiset.

Merkittävä altistuminen museo-oloissa voi olla mahdollista, mikäli töitä tehdään jatkuvasti tai pitkäaikaisesti erittäin pölyisissä varastotiloissa lyijyä tai lyijymaalia sisältävien kokoelmien parissa eikä käytössä ole hengityssuojainta ja käsihygienia on heikkoa. Ulkomuseorakennusten pölyisissä suursiivouksissa ilman lyijypitoisuus voi kohota, mutta koska tällaista työtä tehdään tavallisesti vain satunnaisesti eikä hilseileviä lyijymaaleja ole kaikissa vanhoissa museorakennuksissa, veren lyijypitoisuuksien kohoaminen ja haittavaikutusten ilmaantuminen on epätodennäköistä. Asianmukaisissa säilytys- ja konservointitiloissa altistumista voinee tapahtua, mikäli päivittäiseen työhön kuuluu vuodesta toiseen lyijyä sisältävien kokoelmien käsittelyä eikä käsihygieniaan ole panostettu.

Mikäli herää huoli altistumisesta, veren lyijypitoisuus voidaan tutkia helposti verestä. Työterveyshuolto arvioi veren lyijyseurannan tarpeen ja tilaa analyysin.

Koska lyijy on erityisen haitallista kehittyvälle sikiölle, ei lyijylle tule altistua lainkaan raskauden aikana. Mikäli suunnittelet raskautta tai olet parhaillaan raskaana, ole yhteydessä työterveyshuoltoon.

Kirjallisuutta

Fischbein, A., Wallace, J., Anderson, K. E., Sassa, S., Kon, S., Rohl, A. N., & Kappas, A. (1982). Lead poisoning in an art conservator. JAMA, 247(14), 2007–2009.

Kouřil, M., Boháčková, T., Strachotová, K. C., Švadlena, J., Prošek, T., Kreislová, K., & Fialová, P. (2022). Lead Corrosion and Corrosivity Classification in Archives, Museums, and Churches. Materials (Basel), 15(2). doi:10.3390/ma15020639

Marcotte, S., Estel, L., Minchin, S., Leboucher, S., & Le Meur, S. (2017). Monitoring of lead, arsenic and mercury in the indoor air and settled dust in the Natural History Museum of Rouen (France). Atmospheric Pollution Research, 8(3), 483–489. doi:10.1016/j.apr.2016.12.002

Riva, M. A., Lafranconi, A., D'Orso, M. I., & Cesana, G. (2012). Lead poisoning: historical aspects of a paradigmatic “occupational and environmental disease”. Safety and Health at Work, 3(1), 11-16. doi:10.5491/shaw.2012.3.1.11

Selwyn, L. (2005). Health and Safety Concerns Relating to Lead and Lead Compounds in Conservation. Journal of the Canadian Association for Conservation, 30, 18–37. https://www.cac-accr.ca/publications/health-and-safety-concerns-relating-to-lead-and-lead-compounds-in-conservation/

Selwyn, L. (2010) Lead in Museum Collections and Heritage Buildings. CCI Notes, Vol. 1/8, 1–6. https://www.canada.ca/en/conservation-institute/services/conservation-preservation-publications/canadian-conservation-institute-notes/lead-museum-collections.html

Tétreault, J., Sirois, J., & Stamatopoulou, E. (1998). Studies of Lead Corrosion in Acetic Acid Environments. Studies in Conservation, 43(1), 17–32. doi:10.2307/1506633

Tuomisto J. (2020). Vieläkö raskasmetalleista on ongelmia? Teoksessa Arsenikista öljyyn - 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä. Kustannus Oy Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/asy00220

Työterveyslaitos. (ei pvm.). Lyijymyrkytys. https://www.ttl.fi/teemat/tyoterveys/ammattitaudit/lyijymyrkytys