EMMA Zone zoomaa syvemmälle taiteeseen

EMMAn uusi digitaalinen palvelu EMMA Zone syntyi selvittämällä, mitä nuoret ja maultaan vaativat kaupunkilaiset haluavat online-museolta.

Ankean korona-ajan valopilkku oli museoiden nopeutunut digitalisaatio. Museot toisensa jälkeen marssittivat verkkoon omat kokoelmansa ja näyttelynsä, joita ei voinut enää mennä katsomaan paikan päälle. Somevirta täyttyi hollantilaisten mestareiden animoiduilla avainteoksilla. Miniatyyrimäisissä digitiloissa taivallettiin eteenpäin hiirtä kliksuttelemalla. Näyttelyopastuksia saattoi seurata kotikoneelta.

Museot saivat lopulta ovensa auki, mutta digitaaliset museot tulivat jäädäkseen. Eikä muutos johtunut tietenkään vain koronasta. Tutkija Caroline Wilson-Barnao (2021) kirjoittaa, että museoiden muutokseen vaikuttaa tällä hetkellä kolme eri ajuria. Yksi syy on digitalisaatio, toinen on dekolonisaatioliike ja sen myötä museoiden aktivoituminen yhteiskunnallisina vaikuttajina. Paine demokratisoida ja dekolonisoida museotyötä on synnyttänyt Wilson-Barnaon mukaan kolmannen muutosajurin: pyrkimyksen toimia yhä enemmän vuorovaikutuksessa yleisöjen kanssa.

Digitalisaatio tarjoaa saavutettavia ja kustannuksiltaan kohtuullisia ratkaisuja vuorovaikutuksen lisäämiseen ja vahvistamiseen. Suomessa on syntynyt esimerkiksi hieno Digimuseo-palvelu, joka tuo fyysiset museotilat 3D-malleina tietokoneiden ruuduille. Mukana on jo 13 museota. Digitaalisten palveluiden myötä museoiden saavutettavuus on kasvanut kohisten, kun läppäriltä tai puhelimesta voi päästä katsomaan museota, jonne olisi muuten ehkä liian pitkä tai hankala matka.

Digitalisaatio tarjoaa ratkaisuja vuorovaikutuksen vahvistamiseen.


Kun EMMA – Espoon modernin taiteen museo päätti keväällä 2021 ryhtyä kehittämään digitaalista museopalveluaan, projektiryhmä totesi heti alkumetreillä, että EMMAn tapauksessa sopiva ratkaisu olisi jotakin muuta kuin 3D-toteutus. WeeGeen teollinen ja avara betonibrutalismi on paikan päällä upea tilallinen kokemus, mutta sitä olisi kenties vaikea tuoda yhtä vaikuttavasti verkkoympäristöön.

Mitä muuta digitaalinen museokokemus voi sitten olla kuin fyysisen tilan uskollinen jäljennös? Vaihtoehtoja on yllin kyllin. Digitaaliset arkistot, verkossa tapahtuvat live-opastukset ja tapahtumat tai videot ja esseet ovat kaikki digitaalisia museopalveluita.

EMMAssa päätettiin luoda digipalvelu, jonka sisällöt joko innostaisivat museovierailuun tai auttaisivat syventämään kokemusta visiitin jälkeen. Projektiryhmä asetti Museovisio-rahoitushakemuksessaan tavoitteekseen luoda vyöhyke, jolla vieraillessa kävijä voisi upota kulttuuriin ja taidesisältöihin kotisohvalta käsin.

“Tarjoamme taidesisältöjä verkossa luettavaksi, kuunneltavaksi, katsottavaksi ja koettavaksi asiakaskeskeisillä tavoilla”, projektiryhmä lupasi – ja sai rahoituksen.


EMMA Zonen videolla Yrjö Kukkapuro kertoo urastaan ja työskentelystään. Kuva: EMMA - Espoon modernin taiteen museo.

Verkosta etsitään älykästä hauskuutta

Tulin EMMA Zoneksi nimettyyn projektiin mukaan palvelumuotoilun opiskelijana elokuussa 2021. Tavoitteeni oli tehdä opinnäytetyöni palvelun kehittämisen parissa. Koronavuosien keskellä kulttuurinpuute oli aiheuttanut henkistä keripukkia, ja oli virkistävää päästä suunnittelemaan palvelua yhdessä museotiimin kanssa. Palvelumuotoilun yksinkertaisena ideana on tuoda ihminen suunnittelutyön keskiöön. Museokävijöiden toiveet ja tarpeet tuntemalla on mahdollista suunnitella digitaalinen palvelu, joka testatusti kiinnostaa ihmisiä.

Ajatus museovieraan laittamisesta ykköseksi on museoammattilaisillekin tuttua. Kriitikko ja museohistorioitsija Seph Rodney kirjoittaa uudesta museologiasta (new museology), jolla hän tarkoittaa museoiden uudenlaista, aikaisempaa vahvempaa vuorovaikutusta museokävijöiden kanssa. Siinä missä museoiden ensisijainen huomio kohdistui aikaisemmin kokoelmien ja teosten ylläpitämiseen, museot osallistuvat nyt yhä tietoisemmin elinvoimaisen kulttuurielämän luomiseen.

Nykymuseot pyrkivät luomaan kulttuurisesti merkittävää toimintaa ja vaikuttamaan siten museokävijöihin, Rodney toteaa. Samalla museot pyrkivät eroon elitistisestä maineestaan ja palvelevat yhä tietoisemminympäröiviä yhteisöjä yhdenvertaisuuden ja inkluusion lisäämiseksi. Esimerkkeinä muutoksesta Rodney mainitsee museoiden panostukset yleisötyöhön, asiakaspalveluun ja avoimeen ohjelmaan.

Museot osallistuvat elinvoimaisen kulttuurielämän luomiseen.


Muotoiluprosessissa ensimmäinen vaihe on siis selvittää, mitä käyttäjä haluaa. Tietoa hyödynnetään seuraavissa vaiheissa, joiden tavoitteena on puristaa esiinnousevat lukuisat ideat yhdeksi toteutuskelpoiseksi aihioksi. Tästä aihiosta on tärkeää luoda prototyyppi eli testauskelpoinen malli. Ilman testaamista ei voida tietää, miten suunniteltu palvelu tai tuote otetaan vastaan – pitääkö siitä kukaan? Testaamisen jälkeen palvelua vielä parannellaan ennen kuin varsinainen tuotantotyö voi alkaa.

EMMAssa palvelumuotoilussa paljon käytettyjä persoonia eli kävijäprofiileja oli hyödynnetty jo pitkään ennen kuin digitaalista palvelua ryhdyttiin kehittämään. Persoonat ovat yhden kuvitteellisen ihmisen hahmoon puettuja kiteytyksiä käyttäjäryhmistä, joiden valintoja ja toimintaa motivoivat samantyyppiset elämäntilanteet, mieltymykset ja tarpeet.

EMMA Zonea varten projektiryhmä oli identifioinut yhden persoonan, jota museon digitaalinen palvelu todennäköisesti kiinnostaisi museon kävijäryhmistä eniten. Heitä museossa kutsuttiin nimellä “Pinja ja Tim”. Nämä urbaanit nuoret aikuiset seuraavat aktiivisesti kulttuuria, ovat tietoisia trendeistä ja vaativat kuluttamiltaan tuotteilta ja palveluiltaan laatua. Myöhemmin museo on siirtynyt motivaatiopohjaisiin kävijäprofiileihin ja kutsuu tätä ryhmää nimellä “ilmiönetsijät”.

Aloitin oman osuuteni kehitysprojektissa selvittämällä, mitä Pinjat ja Timit oikein haluavat digitaaliselta museopalvelulta. Loppukesän lämpiminä päivinä haastattelin maski kasvoilla Pinjan ja Timin kuvaukseen mahtuvia taiteenystäviä eri puolilla Helsinkiä ja Espoota. Tulosten pohjalta suunnittelin lähtökohdat EMMAn projektiryhmän ja hankkeeseen valitun suunnittelutoimisto BONDin yhteiselle työpajalle, joka pidettiin syyskuun alussa. Päivän aikana luotiin lähtökohdat uudelle museopalvelulle.

Haastatteluissa oli noussut esille, että Pinjan ja Timin syyt kuluttaa digitaalisia museosisältöjä ovat erilaisia kuin heidän motiivinsa tehdä metrolla oikea museovierailu. Siinä missä tila ja elämyksellisyys ovat tärkeitä syitä lähteä paikan päälle EMMAan, digitaalisten sisältöjen parissa vietetään aikaa itsensä kehittämiseksi ja uuden oppimiseksi. Lisäksi viihteellisyys ja hauskuus olivat Pinjan ja Timin mielestä yhtä tärkeitä vaatimuksia palvelulle kuin sisältöjen älykkyys. Esimerkiksi näyttelyihin upotetut erilaiset osallistavat tehtävät miellyttivät Pinjaa ja Timiä, ja niitä toivottiin myös digitaaliseen palveluun.


EMMA Zonessa on mahdollista kurkistaa kulissien taakse ja nähdä, miten Oiva Toikan Lasimetsä rakentui. Kuva: EMMA - Espoon modernin taiteen museo.

Zinemäinen Zone

Työpajassa ideoitiin EMMA Zonen palvelulupausta, sisältökonsepteja ja nimeä. Haastatteluissa jonkin verran tärkeäksi koettua pelillisyyttä työstettiin ideoimalla, miten palveluun voitaisiin tuoda pelin ja pelillisyyden elementtejä. Päivän päätteeksi meillä oli valmiina luonnos EMMA Zonen palvelukonseptista. Työpajassa keksitty kiteytys palvelun ytimestä siirtyi lopulta valmiiseen palveluun: EMMA Zone – Aina avoinna taiteelle.

Suunnittelin konseptiluonnoksen pohjalta erilaisia malleja testattavaksi kahdella persoonalla. Pinjan ja Timin lisäksi testauksiin tuli mukaan “Lenita”, kulttuurin suurkuluttajan persoona – museon nykyisessä jaottelussa “taideaktiivi”. Testatessa selvisi, etteivät erilaiset ideat palvelun pelillistämisestä ottaneet tuulta alleen. Tarkoituksellinen hassunhauskuus ei toimisi sittenkään. Sisällöiltä toivottiin määrän sijaan erityistä laadukkuutta. Palvelusta maksamiseen olisi todennäköisesti melko korkea kynnys. Testaustulosten jälkeen oma osuuteni projektissa oli valmis, mutta varsinainen kehitystyö jatkui vielä kauan.

EMMAn vastaava markkinointiviestinnän asiantuntija ja hankkeen projektipäällikkö Iris Suomi kertoo, että seuraavina vaiheina projektiryhmä teki valinnat ensimmäisistä sisältökonsepteista ja ryhtyi tuottamaan sisältöjä.

BOND suunnitteli visuaalista ilmettä, joka perustui työpajassa tulleeseen ideaan zinestä, omatekoisesta, kopiokoneella väsätystä underground-julkaisusta. Ilmeeseen tuli muun muassa liikkuvia elementtejä ja zinemäisen suttuinen blur-efekti. Näitä ratkaisuja pohdittiin saavutettavuuden kannalta. Ilmeeseen haluttiin myös museorakennuksen rouheutta, ainutlaatuisuutta ja tilallisuutta.

EMMA Zonen nimi oli keksitty työnimeksi jo rahoituksen hakuvaiheessa, mutta sitä ja vaihtoehtonimiä testattiin lisää. Muita vastaavia museopalveluita oli jo benchmarkattu (kuten yhdysvaltalaisen Walker Art Centerin Walker Reader), mutta projektin myötä vierailtiin myös Louisiana Museumissa, jossa tuotetaan isoilla resursseilla hienoa Louisiana Channelia. Zonen teknistä toteutusta hiottiin lopulta kuukausia eikä se ollut Suomen mukaan aivan yksinkertaista.


EMMA Zonen Lasten taidekysymykset -osiossa lapset voivat esittää museon asiantuntijoille museokäynniltä mietittymään jääneitä kysymyksiä. Kuva: EMMA - Espoon modernin taiteen museo.

Vyöhyke on koko museon työ

EMMA Zone avautui huhtikuussa, kun takana oli 1,5 vuoden kehitystyö. Uusi palvelu tarjoaa tilallista museokokemusta täydentävän sisältöpalvelun, joka syventää museon näyttelyitä ja kokoelmia. Neljään vyöhykkeeseen, zoneen, jaetussa palvelussa on omat alueensa lasten taidekysymyksille, nouseville ilmiöille ja taiteilijoille, museotyöstä kulissien takana kertoville sisällöille sekä pitkille, museon asiantuntijoiden tutkimuksesta ja työstä syntyville jutuille.

Palvelun visuaalinen ilme on mustavalkoinen, ja se tosiaan tuo mieleen zinet, joissa kuva ja teksti yhdistyvät tarkoituksella kotikutoisella, originaalilla tavalla. Emma Zonen zinessä sisällöt ovat kuvaa ja tekstiä, mutta myös videota – ja joskus tulevaisuudessa ehkä myös podcasteja.

“EMMA Zone on antanut meille uuden näkökulman, jonka avulla tuotamme museon ytimestä nousevia sisältöjä. Tavoitteenamme on, että Zone on moniääninen alusta, johon sisältöä voisivat tuottaa emmalaisten lisäksi niin taiteilijat kuin talon ulkopuoliset kuraattorit ja kriitikot”, Iris Suomi sanoo.

Suomi uskoo, että projektin iso ansio liittyy tapaan, jolla uusi palvelu tuotettiin.

“Kokosimme moniammatillisen kehitysryhmän, jossa oli mukana asiantuntijoita kaikista museon osa-alueista. Näin varmistettiin, että jokaisen asiantuntijaryhmän näkemys tuli mukaan palveluun. Haluamme säilyttää tämän arvokkaan dialogin myös Zonen sisällön kehityksessä, ja jatkamme sen suunnittelua eri asiantuntijoista koostuvan toimituskunnan kanssa.”

“EMMAn kulissien takana -kategorian avulla kaikilla museon työntekijöillä on myös ainutlaatuinen mahdollisuus avata omaa työskentelyään Zonen yleisöille. Näin palvelusta on myös tullut koko museon yhteinen tehtävä.”

Tutustu EMMA Zoneen
Lue Heljä Franssilan opinnäytetyö

 

Kommentti




  

ARTIKKELI / 27.11.2023

Kirjoittaja

Heljä Franssila on viestinnän ja strategisen muotoilun asiantuntija.

#museot, #palvelumuotoilu, #digitalisaatio, #museopalvelut, #digipalvelu

  • Facebook
  • Twitter
  • Linkedin