Ympäristökasvatusta Chappessa

Chappe -taidemuseo avautui yleisölle Tammisaaressa huhtikuussa 2023. Museon taustalla on lääketieteellisen genetiikan professori Albert de la Chapellen (1933–2020) Konststiftelse -taidesäätiö. Vuonna 2017 julistettiin arkkitehtuurikilpailu, jonka voittajaksi valittiin JKMM Arkkitehdit Oy:n ehdotus. Albertin toiveena oli, että taidemuseon toiminnassa huomioidaan ekologisuus. Chappen näyttelytoiminnan muodostavat vaihtuvat näyttelyt. Osallistava yleisöohjelma käsittelee taiteen, visuaalisen kulttuurin ja yhteiskunnan ajankohtaisia kysymyksiä.

Chappe avattiin Tammisaaressa huhtikuussa 2023. Kuva: Ahmed Alalousi, Chappe.

Raaseporin kaupungin ilmastotavoitteet

Transformatiivinen oppiminen taidemuseon pedagogisena lähtökohtana

Ekososiaalinen tai planetaarinen sivityskäsitys edustaa ajattelua, jossa oppimisella rakennetaan kestävää tulevaisuutta ja yhteiskunnan muutoskykyä. Ekosiaalinen sivistyskäsitys voidaan ymmärtää ”erilaisille tulkinnoille avoimena viitekehyksenä,jossa kasvatuksen ja ihmisenä kasvun keinoin tavoitellaan sivistystä, jonka päämääränä on turvata hyvän elämän edellytykset yhden maapallon rajoissa nykyisille ihmisille ja tuleville sukupolville sekä eliökunnalle”. Ekososiaalisen sivistyksen lähtökohtana on kriittinen ajattelu vallitsevaa materiaalista ja talouskeskeistä länsimaista elämäntapaa kohtaan. Kokemuksellisen kautta voidaan luoda uusia näkökulmia ja edistää toimintaa, joka syntyy kestävältä pohjalta.

Chappen ympäristökasvatuksellinen toiminta pohjaa transformatiivisen oppimiseen, kriittiseen pedagogiikkaan ja ekososiaaliseen sivistykseen tavoitellen tietoisuutta, dialogia ja muutosta. Kohtaamalla ja keskustelemalla viheliäistä ongelmista yhdessä muiden ihmisten kanssa on mahdollista tiedostaa ympäristöä ja luontoa kuormittavia ongelmia. Tiedostamisen kautta syntyy tietoista toimintaa, jota voi toteuttaa monella eri tavalla. Vallitseva todellisuus kohdataan kriittisesti ja objektiivisesti, jolloin siihen on mahdollista vaikuttaa. Vaikuttamalla syntyy yhteiskuntaa muuttavaa toimintaa, joka ideaalitilanteessa edesauttaa uudenlaisen, kestävästi elävän ihmisen syntymistä.

Ilmastotaide – Vaihtoehtoisia näkökulmia -näyttely

Ilmastotaide – Vaihtoehtoisia näkökulmia -näyttely toi taiteen ja muotoilun keinoin kulttuurista näkökulmaa ekologiseen jälleenrakentamiseen. Sen kantavana teemana oli ihmisten välisen yhteyden kautta tapahtuva symbioottisemman suhteen edistäminen muihin lajeihin ja planeettaan. Ekologinen kestävyysajattelu konkretisoitui luontolähtöisessä ja luontoyhteydestä kumpuavassa taiteessa biopohjaisten materiaalien ja ekologisten tekniikoiden kautta. Kiertotaloudella ja orgaanisen jätteen hyödyntämisellä oli tärkeä rooli näyttelyssä mukana olevien muotoilijoiden tuotannossa.

Suunnittelussa huomioitiin kestävyysajattelun eri ulottuvuudet monin eri tavoin. Kuratoimalla näyttelyyn pääasiassa kotimaisia taiteilijoita kyettiin vähentämään taiteilijoiden matkoista ja teosten kuljetuksista aiheutuvaa ympäristökuormitusta. Tapaamiset taiteilijoiden kanssa järjestettiin pääasiassa etänä. Näyttelyrakenteiden toteutukseen käytettiin lähialueella asuvaa yrittäjää. Näyttelyn päättyessä rakenteet hyödynnettiin seuraavan näyttelyn rakenteissa. Näyttelytekstit painettiin ekologisellepahville. Teokset, jotka kuljetettiin ulkomailta näyttelyä varten, kuljettiin maa- ja meriteitse. Sosiaalinen kestävyysnäkökulma huomioitiin taiteilijoiden kohdalla niin, että heille maksettiin materiaalikorvaus ja muita teoksen toteutukseen sekä osallistumiseen liittyviä korvauksia.

Studio Hendrikxin teos Loop Living Cocoon (2022–2023) on materiaaliltaan biopohjaista sienirihmastoa. Kuva: Ahmed Alalousi, Chappe.

Taideteoksia tuotettiin taiteilijan laatiman suunnitelman pohjalta yhdessä paikallisten yritysten kanssa. Näin toimittiin esimerkiksi alankomaalaisen tutkijan ja biodesignerin Bob Hendrikxin kohdalla. Teoksen muotti valmistettiin Laitilassa, ja teos kasvatettiin Karjalohjalla toimivan Kääpä Biotechin tiloissa, minne teos näyttelyn jälkeen lahjoitettiin. Loop Living Cocoon -teos on kotimaisesta sienirihmastosta valmistettu elävä ruumisarkku. Arkku tehostaa ruumiin kompostoitumista, poistaa myrkyllisiä aineita ja luo suotuisat olosuhteet puille ja kasveille. Arkku mahdollistaa sen, että ihminen ei enää kuolemansa jälkeen kuormita planeettamme, vaan sen sijaan rikastuttaa planeetan ja tulevien sukupolvien elämää.

Teos kuvaa sitä, miten voimme muuttaa pilaantuneita alueita terveiksi metsiksi käyttämällä ruumiitamme ravinteina. Ihmisjäänteistä voi muodostua uuden elämän lähde sen sijaan, että ne saastuttavat ympäristöä. Näin taiteen avulla voidaan saada aikaan muutosta ihmisen käyttäytymisessä, kun hän ekososiaalisen sivistyskäsityksen ajattelun mukaisesti tiedostaa ympäristöä kuormittavan toiminnan seuraamukset, ja pyrkii tavoittelemaan muutosta. Suomessa ei tämän tyyppinenekologien hautaus ole vielä mahdollista. Moni näyttelyvieras ilmaisi toiveenaan tulla haudatuksi sienirihmastoarkussa, mikäli Suomen laki sen sallisi.

Chappen yleisö pääsi osallistumaan Bibod (Mehiläisaitta) -teoksen valmistamiseen rakentamalla luonnonmateriaaleista pesäpaikkoja pölyttäjille. Kuva: Ahmed Alalousi, Chappe.

Yksi Harriet Liveartin Memento-teoksen viidestä käsin kaiverretusta wc-pytystä. Kuva: Multifoto.

Chappessa vierailun voi päättää käymällä wc:ssä ja tutustumalla taiteilijaduo Harrie Liveartin Memento-teokseen, joka koostuu viidestä käsinkaiverrettusta wc-pytystä ja ääniteoksesta. Taiteilijat ovat kaivertaneet pytyt Tammisaaressa Geberit/IDO:n kermamiikkatehtaalla. Teos kertoo veden käytöstä ja omenan kiertokulusta; puusta ihmisen suuhun ja ruoansuolatuskanavan kautta siemenä takaisin maahan.

Artikkeli on julkaistu myös Ympäristökasvatus-lehdessä joulukuussa 2023.