• Villa Karo sijaitsee Grand-Popon pääraitin varrella vanhassa sairaalarakennuksessa.Kuva: Hannu Lindroos.

Museotyötä tropiikissa

Millaista työtä voi tehdä suomalais-afrikkalaisessa kulttuurikeskuksessa lähellä päiväntasaajaa? Minulla kesti kauan ymmärtää, että voisin lähteä residenssiin tekemään museotyötä.

Kulttuurikeskus meren rannalla

Villa Karon tarkoituksena on edistää kulttuurien välistä kanssakäymistä ja vuorovaikutusta Suomen ja Länsi-Afrikan välillä tarjoamalla residenssimahdollisuuksia taiteilijoille ja tutkijoille sekä muille kulttuuri- ja yhteiskunta-alojen ammattilaisille. Kirjailija Juha Vakkurin (1946–2019) Grand-Popon kalastajakylään perustama kulttuurikeskus aloitti toimintansa vuonna 2000 ja se on reilun 20 toimintavuotensa aikana majoittanut jo liki 650 residenssiläistä eri taiteen- ja tieteenaloilta. Toimintaa tukee opetus- ja kulttuuriministeriö ja Svenska kulturfonden.

Kulttuurikeskuksessa toimii muun muassa kirjasto ja museo sekä rokotetutkimuksen tarpeisiin valmistunut tutkimuskeskus, josta löytyy myös majoitustiloja. Lisäksi keskuksen monitoimitila Lissa Gbassa eli jumalten olohuone tarjoaa puitteet muun muassa konserteille, työpajoille ja kokouksille. Kaikille avoin tila on sekä residenssiläisten että paikallisten vapaasti käytettävissä.

Vanhan pankin tiloissa toimiva Musée Karo koostuu kahdesta näyttelysalista, toimistosta sekä kokoelma- ja työpajatilasta. Kadun toiselta puolelta Villa Karon päärakennuksen vierestä löytyvä Petit musée puolestaan toimii näyttelytilana. Näyttelyitä voidaan ripustaa myös Lissa Gbassaan, jonka seinille on jo syntynyt monen eri taiteilijan toimesta upeita muraaleita.

Residenssijaksolla olleen kuvataiteilija Sirkku Ketolan A body called Paula -performanssi Lissa Gbassassa. Kuva: Laura Karlin

Kohti Musée Karoa

Museotyön resurssit ja käytössä olevan henkilökunnan määrä ovat Grand-Popossa pienet, joten museoammatillinen osaaminen otetaan ilosylin vastaan. Itse olin valmis osallistumaan museon yleisö- ja näyttelytyöhön, ripustuksiin, kokoelmien hoitoon, rakentamiseen, siivoukseen ja ideointiin sen mukaan, mihin paikalliset katsoisivat eniten tarvetta olevan. Hain Villa Karon residenssiin vapaamuotoisella työsuunnitelmalla ja pohdin suunnitelmassani myös, mitä voisin oman projektin lisäksi paikalliselle yhteisölle tarjota.


Harjoittelija Aimé Apollinaire Djossoun kanssa kuvaamassa ja puhdistamassa veistoksia. Kuva: Laura Karlin.

Pääsin nopeasti mukaan Musée Karon näyttelytyöhön muun muassa taidenäyttelyitä ripustamaan ja havaitsin pian, että trooppinen lämpö pakottaa ankaraan työtahtiin tottuneen luopumaan tiukoista aikatauluista ja turhasta kiirehtimisestä. Musée Karossa on usein esillä residenssissä työskennelleiden taiteilijoiden näyttelyitä. Tällainen näyttely oli esimerkiksi ripustamamme kuvataiteilija Eyram Kodjo Kinglon näyttely Egnago – La poche de la parole, joka käsitteli naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kanssaresidenssiläisten töitä pääsin ripustamaan myös Heritages-yhteisnäyttelyyn, johon suomalaisväriä toivat tanssitaiteilija Wilma-Emilia Kuosan ja kuvataiteilija Sirkku Ketolan työt.

Ripustustöiden ohella seurasin myös työpajoja, kuukausikonsertteja ja opastuksia saaden vilauksen siitä monipuolisesta kulttuurityöstä, jota Villa Karon puitteissa tehdään. Villa Karon kulttuuripäällikkö Georgette Singben mukana pääsin myös vierailuille lähikyliin tapaamaan yhteistyötahoja, galleriamatkalle pääkaupunki Cotonouhun, keskustelemaan museon tehtävästä sekä läpiluotsaamaan lopulta residenssijaksoni keskeisimmäksi projektiksi muodostuneen Petit muséen perusnäyttelyn uudistuksen.

Minä ja Mami Wata. Kuva: Laura Karlin.

Mami Watan ja vodunin pauloissa

Saapuessani Grand-Popoon oli Petit muséessa esillä kirjailija Matti-Juhani Karilan lahjoittamasta Mami Wata -taideteosten kokoelmasta rakennettu näyttely. Kokoelma koostuu noin sadasta Karilan eri puolilta Länsi-Afrikkaa keräämästä veistoksesta ja kuvasta, jotka ovat olleet esillä myös Suomessa. Vuonna 2017 Karila lahjoitti veistokset Musée Karon kokoelmiin ajatuksenaan palauttaa kokoelmat niiden kotiseudulle. Eteen tarjoutunut tilaisuus työskennellä vedenjumalatar Mami Watasta kertovan näyttelyn parissa tuntui suorastaan taivaan – tai meren – lahjalta, sillä ennen lähtöäni olin haaveillut vuoropuhelusta meitä yhdistävän, alati muuttuvan ja loputtoman lohduttavan valtameren kanssa.

Animistinen vodun-uskonto on säilynyt Beninissä elinvoimaisena ja sen harjoittaminen näkyy myös Grand-Popossa monin tavoin. Sen rikkaassa henki- ja jumalverkostossa Mami Wata on yleisnimi vedessä eläville hengille. Vaikka kyseessä on vanha jumaluus, kertoo nimi kolonialismin historiasta ja ajasta, jolloin länsiafrikkalaiset kohtasivat koristeellisilla laivoilla mereltä saapuvia eurooppalaisia. Mustasukkainen Mother Water, Mami Wata, saattoi tuoda kohtaajalleen uskomattomia rikkauksia ja menestystä, mutta myös kärsimystä ja elämänmittaisia velvollisuuksia.

Mami Watan hahmo on kiehtonut taiteilijoita läpi vuosisatojen. Musée Karon veistoskokoelman monipuolisuus on vaikuttava: Mami Wata voi olla esimerkiksi niin kalanpyrstöinen seireeni kuin kolmipäinen vanhuskin, hän voi näyttäytyä käärmeen tai sateenkaaren kanssa, kantaa munaa tai lasta, ratsastaa aasilla tai riippua ristillä, hänellä voi olla bindi tai monta kättä. Moninaiset ulkoasut kertovat osaltaan vodunin mukautuvasta ja monikulttuurisesta luonteesta. Eri uskonnot voivat limittyä ja lomittua ilman ongelmia, eikä ristiriitoja välttämättä nähdä siinä, että henkilö on samaan aikaan esimerkiksi kristitty tai muslimi ja harjoittaa vodunia.

Uuden perusnäyttelyn kantavaksi ideaksi muodostui Mami Watan moninaiset kasvot. Haastattelimme useaan otteeseen Mami Watan pappeja veistoskokoelman äärellä, ja lopulta kokoelmasta valikoitui 41 teosta uuteen näyttelyyn. Näiden veistoisten tulkittiin varmuudella esittävän juuri Mami Wataa, sillä kokoelman veistoksista moni osoittautui muiden jumaluuksien kuviksi. Näyttelyyn valittujen teosten lukumäärä tuotti tyytyväisyyttä, sillä 41 pidetään vodun-uskonnossa merkittävänä lukuna.

Mami Watan ohella uusi perusnäyttely kertoo kuvataiteen avulla Fâ-traditiosta, joka tunnetaan myös nimillä Ifá ja Afa. Unescon aineettoman maailmanperinnön listalle kuuluva Fâ-perinne muodostaa vodunin suullisena perimätietona eteenpäin siirtyvän ytimen. Fâ-konsultaation puoleen käännytään etenkin elämän käännekohtien ja suurten päätösten äärellä. Konsultaatiossa kahdeksasta palasta toisiinsa kytketty, ykkösistä ja kakkosista muodostuva merkkiketju eli divinaatioketju heitetään maahan, jossa se voi muodostaa 256 erilaista kuviota. Näistä kuvioista 16 pidetään keskeisinä perusmerkkeinä. Konsultaation tekevä pappi ei varsinaisesti kanavoi mystisiä voimia tai toimi oraakkelina, vaan hän tulkitsee merkkijonoihin liittyvää tarinakokoelmaa antaen näin perspektiiviä käsillä olevaan elämäntilanteeseen. Perinne on varsin elävää: nykyään Fâ-konsultaation voi tilata myös etänä tai vaikka WhatsAppissa.


Uudistettu perusnäyttely avattiin 2. joulukuuta 2023. Avajaispuheen pitäminen ranskaksi ja englanniksi tummenevassa tropiikin illassa oli mieleenpainuva kokemus. Kuva: Laura Karlin.

Miksi Villa Karoon

Villa Karo tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kulttuurivaihtoon, omien taitojen jakamiseen ja uuden oppimiseen. Residenssityöskentely vaatii ennen kaikkea joustavuutta, avointa mieltä, uteliaisuutta ja kohteliaisuutta. Olosuhteet Grand-Popossa ovat suomalaisittain tarkasteltuna vieraat: lämpötila huitelee 30 asteen tuntumissa läpi vuorokauden, ilmankosteus saa suoremmankin hiuslaadun kihartumaan, virallinen kieli on ranska, suurin osa ihmisistä elää erittäin niukasti. Hyönteisiä kiipeilee myös museossa, ruostumaton teräskin ruostuu, netti toimii tai sitten ei, sähköt voivat katketa tunneiksi ja vettäkään ei aina tule hanasta vääntämällä. Töitä tehdään suunnitelmien mukaan tänään tai voi olla, että tärkeämpää onkin tavata kaukaa tulleita vieraita. Asiat valmistuvat sitten, kun valmistuvat, eikä hoputtaminen hyödytä ketään.

Pintaan voi vierauden, köyhyyden ja ympäristökatastrofin myötä nousta monenlaisia tunteita, myös suuttumusta, syyllisyyttä, ahdistusta ja epätoivoa. Vieraus voi toisaalta murtaa omia lukkoja, tuottaa odottamatonta iloa ja syvää rauhaa, vapauttaa luovuutta ennen kokemattomalla tavalla. Irrallisuus voi auttaa antautumaan toisten varaan ja oppilaan rooliin kuuntelemaan ja kohtaamaan ympäröivää todellisuutta aistit avoimena ilman arvostelua tai rutiineja. Jos Suomessa joskus jopa tervehtimisen kaltaiset perustaidot ovat osalta hukassa, saa Grand-Popon raittia harvoin kulkea ilman, että kuulumiset vaihdetaan niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa. Ja jos ranska ei taitu, toimii hymy raja-aidat ylittävänä passina – Beninissä puhutaan yli 50 eri kieltä, joten myös kehonkielen tulkintaan on totuttu.

Villa Karon suurin anti onkin altistaa ihmisiä vuorovaikutukselle ja kohtaamisille. Kulttuurikeskus tuo eri alojen taitajia saman pöydän äärelle, tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, luo tilaa uudelle, kannustaa lempeästi vuoropuheluun. Maaperä on hedelmällinen yhteistyölle ja ennalta arvaamattomien ideoiden synnylle. Musée Karo antaa kiinnostavan ympäristön mille tahansa museoammatilliselle työlle, oli sitten rakentamisen, kokoelmien, näyttelyiden tai yleisötyön osaaja. Museoalan ammattilaisia toivotaan residenssiin myös jatkossa – vain oma uskallus, luovuus ja mielikuvitus on rajana sille, mitä kaikkea residenssijakso voisi tarjota ja mitä kaikkea itse voisi antaa vastalahjaksi. Kannustankin tropiikinlämpöisesti hakemaan Villa Karoon residenssijaksolle ja antautumaan Grand-Popon hurmaavuudelle!


Kuvataiteilija Eyram Kodjo Kinglo ja minä näyttelyavajaisissa. Kuva: Zododo Ekue.

Residenssijaksolle Villa Karoon? Haku Villa Karoon syksyksi 2024 ja kevääksi 2025 päättyy 15. maaliskuuta.


 

Kommentti




Kommentit

Anneli

Olipa hyvä kuvaus paikasta ja ilmapiiristä ja tekemisestäsi. Paikallinen lämpö ja yhteillisyys on aistittavissa.

 
Nalle Ritvola, stipendiaatti 2007 ja 2009

Olipa kerrassaan miellyttävä ja oivaltava teksti tutusta paikasta! Tuli lämmin ja hyvä olo.

 
Catarina

Kiitos Anne riemastuttavasta jutusta, oli ilo tavata paikan päällä!

 
mved

Anne elementissään, uudessakin kuin kotonaan. Jumalten olohuone meren sylissä. Ihana teksti!

 
  

ARTIKKELI / 7.2.2024

Kirjoittaja


Anne Lahtinen on työskennellyt Työväenmuseo Werstaalla muun muassa museolehtorina, yleisöpalvelupäällikkönä ja näyttelypäällikkönä.

#residenssi residenssijakso kulttuurivaihto

  • Facebook
  • Twitter
  • Linkedin