• Kuva: Tania Van den Berghen / Pixabay

Digitaalisista palveluista uusi normaali?

Tällä hetkellä näyttää siltä, että koronamääräyksiä ollaan vähitellen purkamassa ja museot ovat mahdollisesti jo lähiviikkoina siirtymässä koronakriisin jälkeiseen uuteen arkeen. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä pohtii, miten poikkeusaika on vaikuttanut museoiden digitaalisiin palveluihin.

Suurten kriisien jälkeen elämä ei jatku samanlaisena kuin ennen. Kriisin jälkeen ihmiset ja organisaatiot jatkavat uudessa arjessa ja uudessa normaalissa. Uudesta arjesta ja normaalista on kuitenkin voinut nähdä signaaleja jo ennen kriisiä.

Harvoin kriisiä voidaan pitää muutoksen aiheuttajana, mutta sen sijaan se toimii katalyyttina eli nopeuttaa jo meneillään ollutta kehitystä. Jo ennen kriisiä hiipumassa olleet toiminnat kulkevat nopeutetusti historiansa loppuun tai alkuvaiheessa ollut kasvu puhkeaa kukoistukseen.

On vaikea ennustaa, mitkä museoiden työt ja toimintamallit koronaepidemia siirtää historiaan. Väliaikaisesti takapakkia ottaa ainakin näyttelytoimintojen valtavirtaa edustava niin sanottu ”hands on” -esitystapa.

Korona vauhdittaa museoiden digitalisaatiota

Sen sijaan näyttää selvältä, että korona on vauhdittamassa museoiden digitalisaatiota. Näin voi päätellä ainakin siitä innosta, jolla museot ovat siirtäneet tuottamiaan sisältöjä verkkoon. Myös asiakkaita on siirtynyt digitaalisten sisältöjen pariin. Euroopan museo-organisaatioiden verkoston NEMOn tekemässä selvityksessä noin neljännes vastaajista ilmoitti verkkosivulatauksien lisääntyneen museon sivuilla.

Digitaaliset palvelut osaksi museoiden ansaintamallia

Palveluiden online-välittämisen muuttuminen uudeksi vakioksi ja itsenäiseksi kokonaisuudeksi osaksi museoiden palvelukokonaisuutta edellyttää, että niihin saadaan liitettyä suora ansaintamalli. Digipalveluista pitää saada myös tuottoa. Se on varmasti vaikeaa, mutta helpompaa nyt, kuin ennen koronaa.

Omien havaintojeni perusteella ihmisten halukkuus maksaa digitaalisista palveluista on koronaepidemian aikana vahvistunut niissä palveluissa, jotka pystyvät tarjoamaan jotain muuta, kuin mitä ilmaisissa kanavissa on tarjolla. Useimmiten se tarkoittaa henkilökohtaista, kohdennettua ja tunnistautumista vaativaa palvelua. On kuitenkin selvää, etteivät ihmiset ole valmiita maksamaan verkkopalveluista samalla logiikalla kuin kivijalkapalveluista. Yleensä asiakkaat odottavat, että verkossa palvelu on edullisempaa.

Digitaalisen toimintaympäristön laajat mahdollisuudet

Palvelun tarjoajan näkökulmasta digitaalisen toimintaympäristön ansaintamalli perustuu suureen käyttäjämäärään, pieniin kiinteisiin kuluihin sekä ajasta ja paikasta riippumattomaan, jatkuvaan saatavuuteen. Käytännössä se tarkoittaa, että verkossa on myytävä tuotteita ja palveluja paljon, mutta pienellä katteella. Tämä on mahdollista, sillä markkinat ovat lähtökohtaisesti maailmanlaajuiset. Mahdollisuus tuo tosin mukanaan myös laajan kilpailun ja äärimmilleen viritetyt asiakasodotukset, jotka perustuvat esimerkiksi Netflixin tai kansainvälisten verkkokauppojen standardeihin.

Verkkosivuista uusi palvelukanava

Museoiden palvelujen vienti verkkoon on mahdollista, koska sekä kysyntää että tarjontaa on. Lisäksi asiakkaat ovat uudessa, koronan jälkeisessä arjessa aikaisempaa valmiimpia maksamaan saamistaan palveluista. Mahdollisuuksien muuttaminen kassavirraksi edellyttää kuitenkin paradigmanmuutosta, jossa verkkosivujen tehtävä ei ole toimia mainoksena vaan uutena normaalina palvelukanavana.

 

Kommentti




Kommentit

Kimmo Levä

Kiitos Tiina hyvästä kommentista. Toiminnan ja ansainnan logiikka on koko kulttuurialalla sama, jolloin yhteistyö on epäilemättä paikallaan digitalisaatioon liittyvien kysymysten ratkkaisemisessa. Yhteistä tietopääomaa on tosiaan mukavasti viime viikkoina kertynyt.

 
Tiina Jantunen

Digikokeiluista on muotoiltava aikaa kestäviä tuotteita ja palveluita eri tarpeisiin. Tähän kehitykseen tarvitaan mukaan koko kulttuuriala, ja siksi museoiden, kirjastojen, teattereiden, taiteilijajärjestöjen ja orkestereiden tulisi nyt tavoitella avointa vuoropuhelua ja entistä aktiivisempaa, verkostomaista yhteistyötä.

Yhteisen suunnan viitoittamisessa ja konkreettisessa kehitystyössä kannattaa hyödyntää sitä ymmärrystä asiakkaiden tarpeista, jota koronakriisin aikana on kartutettu.

Yhteistyöllä kulttuurialan organisaatiot voivat turvata olemassaolonsa ja tarjota ihmisille turvaa, ymmärrystä ja toivoa myös tulevaisuudessa. Kirjoitin aiheesta artikkelin Trafiikki-blogiin www.trafiikki.fi

 
  

Kirjoittaja

Henkilökuva Kimmo Levä

Kimmo Levä on Suomen museoliiton pääsihteeri.

#digitaaliset palvelut, #ansaintalogiikka, #koronakriisi