Kirja-arvostelu: Valokuvan reittejä taidemuseoiden kokoelmiin ja näyttelyihin

Linssipohjaisiin medioihin ja kuratointiin erikoistuneen taidehistorioitsijan Alexandra Moschovin teos A Gust of Photo-Philia: Photography in the Art Museum (Leuven University Press, Leuven: 2020) kartoittaa valokuvan matkaa osaksi länsimaisen taiteen instituutiota tekemällä täsmäsukelluksen viiden eri taidemuseon historiaan. Tapaustutkimukset tuovat esille ja vertailevat MoMA:n, V&A:n, Tate:n, Guggenheimin sekä Centre Pompidoun valokuvakokoelmien rakentumista sekä näyttelyhistoriaa 1930-luvulta nykyhetkeen.

Teos jakautuu viiteen osioon, joista kukin tarkastelee yhtä museota. Informatiivisempi otsikointi toisi eri osioiden sisältöä paremmin esille, nyt ansiokas ja runsas tutkimus jää ympäripyöreän otsikoinnin takia harmillisesti hieman piiloon. Esimerkiksi ensimmäinen osio, joka käsittelee valokuvan asemaa MoMA:n kokoelmissa ja näyttelyissä on otsikoitu ”Photography Itself”, ja V&A:ta käsittelevä toinen osio "The Art(s) of Photography". Sisällysluetteloa selatessa ei näin ollen käy ilmi, että kyse on tapaustutkimuksesta.

Teoksessa tuodaan monipuolisesti esille valokuvan asettamia haasteita museotyölle, esimerkiksi valokuvan taksonomisen luokittelun ongelmaa osana taidemuseon kokoelmaa sekä digitaalisen valokuvan myötä noussutta laajempaa valokuvan ontologian uudelleenmäärittelyn tarvetta. Yhteyksiä maailmanhistoriaan ja poliittisiin tapahtumiin avataan erityisesti museoiden rahoituksen muutosten kautta. On huomattava, että teoksessa analysoiduissa museoissa valokuva on vain yksi osa laajempaa taiteen kokoelmaa, pelkästään valokuvaan keskittyviä museoita teos ei käsittele.

Teos tuo esille mielenkiintoisia eroja museoiden painotuksien välillä kokoelmapolitiikassa ja näyttelyiden linjassa. Esimerkiksi V&A:n näyttelyohjelmassa muotivalokuvalla on ollut poikkeuksellisen keskeinen asema johtuen museon laajasta vaate- ja tekstiilikokoelmasta. (s. 107.) Centre Pompidouta käsittelevässä osiossa puolestaan avataan valokuvan läheistä suhdetta Ranskan valtioon. (s. 223.) Kussakin osiossa esitellään myös tarkkanäköisesti eri kuraattoreiden näkemyksiä ja vaikutusta.

Teoksen kuvituksena on käytetty lähinnä installaatiokuvia näyttelyistä, joskin tekstissä kuvataan usein tarkemmin myös yksittäisiä teoksia. Paikoin tekstissä on tästä johtuen tiettyä listamaisuutta, mutta kieli on selkeää ja yleistajuista. Kirjan luvut ovat melko pitkiä, mikä tekee kokonaisuudesta hieman raskaan, mutta lukukokemuksena teoksen tutkimuksellinen runsaus myös palkitsee.

Käsiteltävät museot sijaitsevat maantieteellisesti länsimaisissa metropoleissa, New Yorkissa (MoMA, Guggenheim), Lontoossa (V&A, Tate) ja Pariisissa (Centre Pompidou), joskin Guggenheimia käsittelevässä osiossa sivutaan myös muita verkoston lokaatioita, ja osioiden alussa kuvataan lyhyesti kunkin maan museoiden, gallerioiden ja muiden keskeisten toimijoiden historiaa suhteessa valokuvaan myös yleisemmin. Tapaustutkimukselle tyypillinen rajaamisen ja valinnan haaste on Moschovin teoksessa ratkaistu selkeästi, ja keskitytty suuriin ja tunnettuihin museoihin. Esipuheessa avataan lyhyesti valokuvan institutionaalista historiaa ja teoreettisia kehityskulkuja myös tämän valinnan ulkopuolelta.

Teksti on kirjoitettu siten, että lukijan odotetaan tuntevan pääpiirteissään esimerkiksi mainittujen taiteilijoiden tuotantoa, mistä syystä se saattaa jäädä laajemmalle yleisölle etäiseksi. Valokuvataiteen historiaa tunteville teos kuitenkin tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen museoiden julkisivun taakse. Teoksen tärkeimpänä antina näen juuri vertailevan näkökulman, jonka myötä muodostuu fragmentaarisuudessaankin valaiseva kokonaiskuva valokuvan moninaisista poluista osaksi länsimaista taidemuseo-instituutiota.

Alexandra Moschovi: A Gust of Photo-Philia: Photography in the Art Museum.
Leuven University Press, Leuven: 2020. 329 s.