• Kuva: Roni Rekomaa.

Korvaamattoman suojaaminen kriisin aikana

Koronakriisi on vakava, ja uhkaa ensisijaisesti ihmisten korvaamatonta terveyttä. On kuitenkin myös niin, ettei korvaamattoman kulttuuriperinnön säilymistä voi poikkeuksellisimmissakaan oloissa vaarantaa, toteaa Kimmo Levä.

Museoalan sisäisen keskustelun Facebook-sivuilla on näin koronakriisin aikaan haettu vastausta kysymykseen, ketkä kuuluvat museoalan kriittiseen henkilöstöön. Määrittelyä tarvitaan ilmeisesti siksi, että voidaan linjata tiukassa tilanteessa tarvittavan museohenkilöstön vähimmäismäärä tai ne henkilöt, jotka on velvoitettava työhön myös koronakriisin aikana. Hieman yllättävää on, että kysymykseen ei ole ollut vastausta valmiina. Joissain keskusteluissa on myös noussut esiin näkemys, ettei museotyössä kriittisten henkilöiden ja tehtävien määritelmä täyty koskaan.

Kulttuuriperinnön suojelemiselle on asetettu lait

Museotyön tarkoitus on kaikissa olosuhteissa varmistaa korvaamattoman kulttuuriperinnön säilyminen. Tässä tehtävässä onnistuminen on haluttu turvata myös äärimmäisissä olosuhteissa eli myös silloin, kun kansakunta ajatuu sotatilaan. Kulttuuriomaisuuden suojaamiseksi säädetty kansainvälinen lainsäädäntö juontaa juurensa vuonna 1954 Haagissa tehdystä yleissopimuksesta, jonka Suomi ratifioi vuonna 1994. Kulttuuriperinnön suojelemiseen ääriolosuhteissa liittyvää lainsäädäntöä ja sopimuksia perustellaan muun muassa Haagin yleissopimuksessa esitetyllä ajatuksella siitä, että ”minkä tahansa kansan kulttuuriomaisuudelle aiheutettu vahinko on menetys koko ihmiskunnan kulttuuriperinnölle”.

Koronakriisi on vakava, ja uhkaa ensisijaisesti ihmisten korvaamatonta terveyttä. On kuitenkin myös niin, ettei korvaamattoman kulttuuriperinnön säilymistä voi poikkeuksellisimmissakaan oloissa vaarantaa. Kaikki mahdollinen on tehtävä, jotta kulttuuriperintö on kriisin jälkeen edelleen olemassa ja käytettävissä. Selvää on, että tilanteessa museoiden kriittiset työtehtävät painottuvat kokoelmien säilyttämiseen ja suojaamiseen. Nämä tehtävät sisältävät sekä fyysisen että digitaalisen aineiston ja niihin liittyvien dokumentaatiotietojen suojelun.


Kuva Kolmen sepän patsaasta

Helsingin kaupunginmuseon ja HAM:n sota-aikaa tarkastelevassa yhteisnäyttelyssä, Mieliala, tuotiin esiin kulttuuriperinnön suojelun tärkeys myös kriisiaikoina. Kuva: Kimmo Levä.

Kulttuuriperintöä tulee suojella

Koronakriisi ei edes synkimmissä skenaarioissa ole johtamassa aseellisiin konflikteihin, mutta kulttuuriperinnön säilymistä uhkaavat kuitenkin samat tekijät kuin normaaliolosuhteissa. Museoiden rakennuksien LVI- ja tietojärjestelmät edellyttävät lähi- ja kaukovalvontaa ja tarvittaessa nopeaa reagointia häiriön sattuessa. Ilkivallan uhka ei ole merkittävästi vähentynyt, ja varkauksien riski on jopa kasvanut. Tältä osin ensimmäinen huolestuttava uutinen kuultiin Hollannista, jossa koronakriisin vuoksi suljetusta Singer Laren -museosta oli varastettu Vincent Van Goghin maalaus.

Meneillään olevien kuukausien historiallisuus tuo myös nykydokumentoinnille erityistä tarvetta. Koronakriisi esine-, kuva- ja tietodokumentaatioineen on säilytettävä osana yhteistä muistiamme.

Kulttuuriperintöä ei tule tarkoituksellisesti altistaa vahingoille

Koronakriisi on tuonut mukanaan talouskriisin, mikä on johtamassa museoissa henkilöstön lomautuksiin. Tältä osin huolestuttavia ovat uutiset, jotka antavat ymmärtää, että lomautukset ovat johtaneet tai johtamassa jopa museon koko henkilöstön samanaikaiseen lomauttamiseen.

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että kulttuuriperintö altistetaan tarkoituksellisesti vahingoille ja tuhoutumiselle, mihin ei anna oikeutta tai lupaa myöskään opetus- ja kulttuuriministeriön viime viikolla julkaisema linjaus:

Koronatilanteesta aiheutuva toiminnan keskeytyminen, teattereiden ja orkestereiden esitystoiminnan peruutukset ja museoiden sulkeminen eivät vaikuta laitosten vuoden 2020 valtionosuuksien määrään. Tilanteesta aiheutuvan toiminnan supistumisen tai henkilöstövähennyksien johdosta ei tehdä valtionosuuksien takaisinperintää.”

Linjauksen tarkoitus on varmistaa, että museoilla on kriisin aikana ja sen jälkeen mahdollisuus joustoihin, joita tarvitaan kulttuuriperinnön suojelemiseksi. Poikkeuslaki tai poikkeukset valtionosuuteen liittyvissä käytännöissä ei koronakriisin aikana tarkoita sitä, että museoiden rahoitus voidaan siirtää muuhun käyttöön. Tältä osin selkeämpää olisi, jos museoiden sulkemisen sijasta ministeriön linjauksessa puhuttaisiin museorakennusten sulkemisesta asiakkailta. Museorakennusten sulkeminen ei tarkoita museon sulkemista – onneksi.


 

Kommentti




  

Kirjoittaja

Henkilökuva Kimmo Levä

Kimmo Levä on Suomen museoliiton pääsihteeri.

#koronakriisi, #kulttuuriperintö, #suojelu, #Haagin yleissopimus, #poikkeuslaki