• Kuva: Ville Mäkilä/Turun museokeskus

Museo on myös liiketoimintaa

Museoiden palvelutulot kasvavat, mutta liiketoimintasuunnitelmat loistavat poissaolollaan museoiden toimintaa ohjaavissa suunnitelmissa. Miksi museoiden toimintaa arvioidaan yhteiskunnallisten tehtävien näkökulmasta, vaikka samalla odotukset taloudellisen tuoton suhteen kasvavat?, pohtii Kimmo Levä.

Tiedotusvälineet ovat hehkuttaneet viime viikkoina museoiden kasvavia kävijälukuja – syystäkin. Kun vuoden 2019 Museotilasto valmistuu, museoala voi laittaa jälleen ennätysuutista liikkeelle. Pääsymaksutulot tulevat nousemaan kaikkien aikojen ennätykseen. On todennäköistä, että myös Suomen museoliiton Euro enemmän -hankkeen tulokset alkavat näkyä ja myös museokauppatuloihin saadaan muista mittareista tuttu kasvukäyrä.

Museoiden palvelutulojen kasvu tulee aina hyvään saumaan, mutta 2010-luvun puolivälissä alkanut vahva kasvu osuu erityisen hyvin kohdilleen. Vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla museoiden palvelutulot kasvoivat suurin piirtein samaa tahtia kuin valtionosuudet laskivat. Palvelutulojen kasvu säästi museoalan pahimmilta leikkauksilta.

Uusi vuosikymmen alkaa valtionosuusrahoituksen osalta aiempaa valoisemmissa merkeissä, mutta kuntatalouden uutiset värjäävät museotalouden taivaalle synkkiä sävyjä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kunnallisen rahoituksen pitäminen edes nykytasolla vaatii aikaisempaa enemmän työtä ja uusia tulokulmia.

Mistä uusia tuloja?

Uusia näkökulmia museoalan rahoitukseen ja sen perustelemiseen poliittisille päättäjille voi hakea museoiden käytön kasvusta. Museokulutuksen kasvua puolestaan tukevat useat trendit: kulutuksen siirtyminen tavaroista palveluihin, kaupungistuminen, ikääntyminen, lähimatkailu ja arvopohjan korostuminen valinnoissa.

Nopeiten museot saavat väljyyttä talouteensa investoimalla jo olemassa olevaan, palvelutuloja kasvattavaan toimintaan. Tämä toimii tosin vain silloin kun museon hallinnolliset rakenteet mahdollistavat kasvaneen tulovirran käyttämisen museon toimintaan, eikä raha valu niin sanottuun yhteiseen kassaan.

Olemassa olevaan toimintaan suunnattuja investointeja näkyvämmin esillä ovat kuitenkin uusiin museokohteisiin ja -rakennuksiin liittyvät hankkeet. Niitä onkin Suomessa käynnissä ennätyksellinen määrä. Näiden investointien yhteydessä palvelutulojen merkittävää osuutta pidetään itsestään selvänä. Investointien perusteluissa painottuvat silti museoiden yhteiskunnalliset vaikutukset, esimerkiksi vaikutukset aluetalouteen ja paikkakuntien elinvoimaisuuteen.

Liiketoimintasuunnitelmat ja museoiden toimintaa ohjaamat suunnitelmat eivät kohtaa

On ristiriitaista, että julkisuudessa painotetaan museoinvestointien suoria ja välillisiä talousvaikutuksia. Niihin liittyvää keskustelua käydään liiketoiminnallisessa viitekehyksessä. Sen sijaan museoiden kehittämiseen liittyvissä seminaareissa korostuvat museoalan yhteiskunnalliset tehtävät ja vaikutukset. Näissä tilaisuuksissa on harvoin aiheena ”näin teen parhaan taloudellisen tuloksen”. Useammin aiheena on:”näin edistämme YK:n kestävän kehityksen tavoitteita”.

Vastaava painotus on museoiden toimintaa ohjaavissa ohjelmissa. Ne pitävät sisällään ohjeita esimerkiksi kokoelmatyön, digitaalisuuden, mediakasvatuksen, yhdenvertaisuuden tai saavutettavuuden kehittämiseen, mutta harvoin liiketoimintasuunnitelmaa.

Jokaisella museolla tulisi olla liiketoimintasuunnitelma

Tilanne olisi varmasti parempi, jos liiketoimintasuunnitelma vakiinnuttaisi asemansa museoiden toimintaa ohjaavien suunnitelmien joukossa. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että tunnistamme liiketoiminnan osaksi museotoimintaa. Se tulee tunnustaa ja nostaa tasavertaiseksi osaksi museotyön kokonaisuutta.

Strategiassa kaksi linjaa

Turun museokeskuksessa otettiin merkittävä askel, kun museokeskus linjasi strategiatyössään seuraavasti:

”Museon yhteiskunnallinen linja toteuttaa tehtävää, joka määrittyy museolain, kansainvälisen museomääritelmän ja Turun kaupungin vapaa-ajan toimialalle asettamien tavoitteiden kautta.

Museon liiketoiminnallinen linja toteuttaa museon tehtävää matkailullisena vetovoimatekijänä sekä tuottaa näyttely-, museokauppa- ja muille kuluttajille suunnattujen palvelujen kautta museolle rahaa.”

Oletan, että linjaus näkyy tulevina vuosina sekä tuloksissa että museon henkilöstön osaamisen kehittämisessä. Jatkossa amanuenssit, museomestarit, intendentit ja tutkijat saanevat rinnalleen myyjät, ostajat, markkinointipäällikön tai jopa liiketoiminnan johtajan.

 

Kommentti




  

Kirjoittaja

Kimmo Levä
Kimmo Levä
on Suomen museoliiton pääsihteeri. Syksyn 2019 hän oli toimivapaalla ja työskenteli Turun museokeskuksen museopalvelujohtajana.

#näkökulma, #talous, #liiketoimintasuunnitelma, #kasvu, #strategia