Mihin ja kenen tarpeeseen museo vastaa?


Tällä hetkellä museoinvestointeja suunnitellaan ja toteutetaan ennätyksellisen paljon. Yleensä investointitarve on merkki vahvasta kysynnästä. Tästä voi päätellä, että museoiden asiakkaiden tarpeet ovat kasvusuuntaisia. Investointien määrään verrattuna esillä on ollut melko vähän, millaisia asiakkaiden tarpeita investoinneilla ratkaistaan?

Yleisemmin keskustelu on painottunut museon omiin tarpeisiin ja ongelmiin, joista yleisin on ahtaat tai toimimattomat tilat. Tämä on ymmärrettävää, sillä monen museon investointi- ja korjausvelat ovat erääntyneet maksettavaksi jo vuosia sitten.

Asiakkaiden tarpeiden määrittely on kuitenkin välttämätöntä. Muuten investointi ei muutu kasvavaksi rahavirraksi, jolla investoinnin vääjäämättä aiheuttama kulujen nousu voidaan hallita. Asiakastarpeen määrittely lähtee kysymyksestä: minkä ja kenen ongelman museo ja sen investointi ratkaisee?

***

Kysymykseen voi hakea vastausta uudistuvasta museomääritelmästä, joka on kansainvälisen museoliiton eli ICOMin yleiskokouksen asialistalla tämän vuoden syyskuussa Kiotossa pidettävässä konferenssissa. Kokouksen osallistujat keskustelevat uudesta museon määritelmästä, joka on tosin enemmän nykyisen määritelmän päivitys kuin museoajattelua radikaalisti muuttava esitys.

Jos ICOMin yleiskokous hyväksi näkee, museoinvestointien ja -rahoituksen perusteena on toiminta, joka määrittyy seuraavasti:

"Museums are democratising, inclusive and polyphonic spaces for critical dialogue about the pasts and the futures. Acknowledging and addressing the conflicts and challenges of the present, they hold artefacts and specimens in trust for society, safeguard diverse memories for future generations and guarantee equal rights and equal access to heritage for all people.

Museums are not for profit. They are participatory and transparent, and work in active partnership with and for diverse communities to collect, preserve, research, interpret, exhibit, and enhance understandings of the world, aiming to contribute to human dignity and social justice, global equality and planetary wellbeing."

***

Päivittyvä museomääritelmä antaa edeltäjänsä tapaan hyvän raamin museoiden yhteiskunnallisen tehtävän määrittelyyn. Investoivan museon on kuitenkin luettava erityisen tarkkaan, mitä nykyisessä ja mahdollisesti tulevassa museomääritelmässä "museums are not for profit" tarkoittaa.

Yleensä investoinnit rahoitetaan toiminnan tuottamilla voittovaroilla. Vaikka suuri osa investoinneista voidaan rahoittaa vastikkeettomilla avustuksilla, investointien kasvattamat ylläpitomenot edellyttävät, että asiakkailta on saatava enemmän rahaa. Käytännössä tämä tarkoittaa joko sitä, että olemassa olevat asiakkaat maksavat nykyisistä palveluista enemmän tai sitä, että maksajiksi saadaan uusia asiakkaita. Kestävä talous edellyttää yleensä molempia.

"Museums are not for profit"-määritelmä ohjaa voiton käyttämistä, ei voiton tekemistä. Sekaannuksen välttämiseksi olisikin hyvä, jos ICOMin määritelmä jatkokeskusteluissa tarkentuisi tai muuttuisi tältä osin. Ehdotetun lauseen voisi korvata esimerkiksi määritelmällä "Museums are for mission".

***

Arkisimman asiakasmäärittelyn mukaan "asiakas on se, joka maksaa". Museoiden asiakkaat jakautuvat tältä osin kahteen ryhmään: yhteiskunnallisiin asiakkaisiin ja kuluttajiin. Yhteiskunnallisista asiakkaista kunta ja valtio tuottavat museoiden asiakastulosta keskimäärin 80 prosenttia ja kuluttajat 20 prosenttia.

Kuluttajat ovat 2010-luvulla osoittaneet sekä jaloillaan että lompakoillaan kasvavaa tarvetta museoiden palveluille. Jos 2020-luvulla taloudellinen kehitys jatkuu saman suuntaisena, museoinvestointien rahoittamissuunnitelmissa päähuomio on kiinnitettävä siihen, miten kuluttajilta saadaan enemmän rahaa. Mahdollisuuksia tähän luonnollisesti on ottaen huomioon museo- ja kulttuuripalveluja ostavien hyvän taloudellisen aseman sekä trendin, jossa kulutus painottuu palveluihin tavaroiden sijaan.

Kuluttajat eivät kuitenkaan ole valmiita maksamaan siitä, että heille on tarjolla paikka, joka ehdolla olevan museomääritelmän mukaan on:

"Inclusive and polyphonic space for critical dialogue about the pasts and the futures", ja joka "acknowledging and addressing the conflicts and challenges of the present, hold artefacts and specimens in trust for society, safeguard diverse memories for future generations and guarantee equal rights and equal access to heritage for all people."

Kuluttajat ovat valmiita maksamaan heille kohdistetusta tietoon, tekemiseen, kauneuteen ja kokemiseen liittyvistä palveluista.

***

Näkyvissä on merkkejä myös siitä, että museomääritelmän tunnistaman yhteiskunnallisen asiakkaan tarpeet ovat lisääntymässä. Oletettavasti 2020-luvulla kunnilla ja valtiolla on kasvavia ongelmia yhteisöllisyyden rakentamisessa, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamisessa sekä monikulttuurisen maailman ymmärryksen ja ihmisten yleisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Näihin ongelmiin museoilla on tarjota ratkaisuja. Ratkaisujen muuttuminen investointien ja ylläpidon rahoitukseksi edellyttää ICOMin määritelmää tarkempaa kuvausta siitä, mitä museot voivat tehdä näiden ongelmien ratkaisemiseksi ja millä ehdoilla.

2020-luvulla museoiden on mietittävä aikaisempaa tarkemmin, missä busineksessa ne ovat ja mihin businekseen ne erityisesti uskovat investointeja tehdessään. Käytännössä tämä tarkoittaa valintaa, sillä esimerkiksi matkailubusiness ja sosiaalipalvelut sopivat harvoin samaan koriin osaamisen, palvelutarjonnan, ansaintalogiikan tai organisaatiomuodon näkökulmasta.

Kimmo Levä

Suomen museoliitosta toimivapaalla oleva pääsihteeri, joka työskentelee tällä hetkellä Turun museokeskuksen museopalvelujohtajana
 
  

NÄKÖKULMA / 7.8.2019

  • Facebook
  • Twitter
  • Linkedin