Pitäisikö museota johtaa kuin yritystä?

Tausta: Freepik

ICOMin hallinnon ja johtamisen komitea (INTERCOM) kokoontui vuosittaiseen konferenssiinsa Intian Kolkatassa 23.-25.2.2018. Konferenssin teemana oli museoiden liiketoiminnallinen johtaminen (Entrepreneurial management in museums), josta Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä inspiroitui kirjoittamaan.



Liiketoiminallinen johtaminen ja yritysjohtaminen sekä niihin liittyvä muutosjohtaminen ovat INTERCOMin konferenssissa kuultujen esitelmien ja käytyjen keskustelujen perusteella museoiden agendalla kaikilla mantereilla. Yhteisenä selittäjänä rintaman taustalla ovat melko yllätyksettömästi taloudelliset syyt.

Museoilta odotetaan aikaisempaa suurempaa businessrahoituksen hankintaa julkisen rahoituksen korvaajaksi. Toinen taloudellinen syy on se, että julkisen rahoituksen perusteiksi odotetaan todisteita museotoiminnan mitatuista hyödyistä. Paine museoiden tulosten osoittamiseen joko talous- tai muilla vaikuttavuusmittareilla on ilmeinen, ja siihen vastaaminen edellyttää liiketoiminnallista tulokulmaa, jonka ytimessä on panos-tuotos-ajattelu.

Seminaarin alustusten ja pohdintojen perusteella liiketoiminnallinen johtaminen liitetään pääosin näyttelytoimintaan ja muun yksityisen sektorin rahoituksen hankintaan. Tämä on luonnollista, sillä näyttelytoiminnassa ja siihen liittyvissä oheispalveluissa liiketoiminnallinen "raha, palvelu ja tulos" -ketju on ollut näkyvissä ja seurannassa jo vuosia. Keskusteluja tämän ketjun merkityksestä on lisännyt museoiden kävijämäärien nopea kasvu kaikkialla.

Museoiden näyttelyjen yhteiskunnallinen merkitys on siirtymässä nopeassa tahdissa sivistävän tiedon välittämisestä kansakuntien elinkeinoelämän vahvistamiseen. Kolkatan seminaarissa kuultujen esitelmien perusteella esimerkiksi Qatarissa museoilta odotetaan ennen muuta roolia maan elinkeinorakenteen monipuolistamisessa, kun maa valmistautuu öljyn jälkeiseen aikaan. Toisessa öljymaassa eli Azerbaidžanissa museoita ollaan kehittämässä samoista syistä ja kulttuuri nähdään yhtenä osana viihdeteollisuutta.

Konferenssissa muistutettiin mieleen edesmenneen museologi Stephen Weilin prinsiippi, jonka mukaan "museums need to transform themselves from being about something to being for somebody". Kuullun perusteella museoiden liiketoiminnallinen "somebody" on ennen muuta kävijä ja mieluiten turisti.

Liiketoiminnallisen johtamisen ja tekemisen mallin omaksumisessa keskittyminen näyttelytoimintaan vie monessa mielessä harhaan. Jos ensinnäkin museoiden asiakkuus määritellään vain kävijän kautta, pääosa museoille rahaa tuovista julkisen sektorin asiakkuuksista jää huomiotta. Toiseksi liiketoiminnallisuus ja sen mukainen johtaminen ovat mahdollisia vain organisaatioissa, jotka kokonaisuudessaan toimivat liiketoiminnallisen ajattelun pohjalta. Kolmanneksi liiketoiminnallinen johtaminen on mahdollista vain rakenteissa, jotka mahdollistavat taloudellisen voiton tekemisen ja siihen liittyvän riskin kantamisen.

Näillä kriteereillä museot eivät ole sen enempää Suomessa kuin muuallakaan maailmassa (INTERCOMissa kuultujen esitelmien mukaan) valmiita ottamaan käyttöön liiketoiminnallisen tai yritysjohtamisen malleja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei olisi tärkeää, että tähän suuntaan lähdetään kulkemaan.

Raha, palvelu ja tulos -ketjun näkyväksi tekeminen on aloitettava museoiden osaamisen tuotteistamisesta eri asiakasryhmille sekä julkisella että yksityisellä sektorilla B2B- ja B2C-kategorioissa. Tuotteistamisen kautta pääsemme määrittelemään kustannuksia, jotka näkyvät tuotteen hintana. Tulosta saadaan, jos tuote ja hinta vastaavat asiakkaan mielikuvaa siitä, minkä arvoista osaamisemme on.

Tuloksen tekemiselle ei pitäisi olla riskiä, ainakaan jos uskoo Hollannin museoliiton muutama vuosi sitten julkaisemaa näkemystä museoiden merkityksestä, joka tiivistettiin otsikkoon toteamalla "More than worth it".

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
 
  

NÄKÖKULMA / 21.3.2018

  • Facebook
  • Twitter
  • Linkedin