Museovuosi 2016: kohti museobisnestä


Ennen blogin lyhyttä kesätaukoa Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä pohdiskelee Museotilaston 2016 lukuja.

Museoviraston keräämä ja julkaisema Museotilasto on vähintäänkin erinomainen työkalu museoalan toiminnan ja talouden kehityksen arvioimiseen. Kesäkuussa tilaston verkkoversiossa julkistettiin vuoden 2016 luvut.

Talouden osalta muutos vuoteen 2015 verrattuna oli huomattava. Myönteistä oli se, että alan kokonaisvolyymi lähti jälleen kasvuun. Museoalan rahat lisääntyivät 245 miljoonasta eurosta 250 miljoonaan euroon. Kasvu perustui kokonaisuudessaan museoiden pääsymaksu-, museokauppa- ja muiden palvelutulojen varaan. Museoiden ns. omatoiminen tulo kasvoi 6,2 miljoonaa euroa, ja näillä tuloilla katettiin vuonna 2016 museoiden kuluista 17,2 %. Vuonna 2015 vastaava luku oli 15 %.

Muutos oli huomattava ja vahvisti jo aikaisempina vuosina näkyvissä ollutta trendiä, jossa museoiden taloudellinen kasvu perustuu palvelu- ja myyntituloihin. Vuonna 2016 tähän suuntaan otettiin poikkeuksellisen mittava askel. Askeleen taustalla oli myönteisesti kehittynyt museoiden myynti ja kielteisesti kehittynyt avustusrahoitus. Eniten museoiden avustusrahoitusta vähensi valtio, joka leikkasi museoiden rahoitusta 3,9 miljoonalla eurolla.

Museoiden palvelutuloja kasvatti erityisesti pääsylippumyynti, jossa nousua oli huimat 5,1 miljoonaa euroa. Pääsylipputulojen kasvun taustalla oli se, että museoiden kävijämäärien kasvu painottui maksaviin kävijöihin, ja nämä kävijät maksoivat museolipustaan entistä enemmän. Maksullisten kävijöiden osuus kokonaiskävijämäärästä nousi 48,5 prosenttiin. Edellisenä vuonna pääsymaksun maksaneita kävijöitä oli 47,6 % kaikista kävijöistä. Keskimäärin vuonna 2016 pääsylipusta maksettiin 6,06 euroa. Edelliseen vuoteen verrattuna nousua oli 0,63 euroa.

Museoiden kulurakenteessa ei tapahtunut muutosta. Kiinteiden kulujen (henkilöstö- ja kiinteistökulut) osuus kaikista kuluista oli edellisen vuoden tapaan 77%. Onnetonta on, että tässä kuluryhmässä jatkuivat myös sisäiset siirrot, eli henkilöstökulut vähenivät ja kiinteistökulut kasvoivat. Vuonna 2016 henkilöstökuluihin käytettiin museoiden rahoista 44 % ja kiinteistökuluihin 34 %. Tämän vuosikymmenen kuluessa kiinteistökulujen osuus museoiden menoista on noussut 4 % ja henkilöstökulujen vähentynyt saman verran. Moisen "henkilöstöstä seiniin" -trendin olisi jo korkea aika katketa.

Muuttuviin kuluihin eli mm. kokoelma-, näyttely- ,viestintä- ja toimistotyöstä aiheutuviin menoihin oli käytettävissä 22 % museoiden budjeteista. Kuluryhmien painotuksissa ei tapahtunut muutoksia: näyttelytoimintoihin käytettiin 6 %, kokoelmatyöhön 2 %, markkinointiin ja viestintään 2 % ja muihin kuluihin 12 % budjeteista.

Museoiden talousluvut eivät suoraan kerro sitä, onko museoiden toiminnan painopisteessä tapahtunut muutoksia. Tähän tarvittaisiin tilastot siitä, mihin työaika museoissa on käytetty. Tätä on selvitetty viimeksi vuonna 2013 Suomen museoliiton Museoväki-tutkimuksessa. Tutkimus tehdään seuraavan kerran vuonna 2018. Jotain kuitenkin Museotilastostakin on pääteltävissä.

Merkittävää on, että museoiden näyttelyjen määrä jatkoi laskuaan. Vuonna 2016 ammatillisesti hoidetut museot pitivät esillä 1024 näyttelyä, joista vaihtuvia oli 974. Vielä viisi vuotta sitten vastaavat luvut olivat 1267/1192. Erityisesti perusnäyttelyihin käytettävä työaika ja resurssit ovat vähenemässä.

Kokoelmatyön osalta luvut ovat ristiriitaiset. Tilaston mukaan museoissa oli vuonna 2016 5,51 miljoonaa esinettä. Tämä oli lähes 50 000 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Samaan aikaan museoiden kokoelmiin otettiin kuitenkin reilut 45 000 esinettä. Poistoihin kirjattiin vajaa 6000 esinettä. Tällaisenaan luvut eivät täsmää, ja ristiriitaa vielä jyrkentää se, että vuoden 2016 tilastoon tietojaan on antanut 5 museota enemmän kuin edellisenä vuonna.

Sama ristiriita on myös muissa kokoelmatiedoissa. Teosten määrä oli taidemuseoissa 405 000, jossa laskua oli pari tuhatta teosta samaan aikaan kun kartunta oli huomattava, eli 6200 teosta. Valokuvia museoiden kokoelmissa oli 22 miljoonaa kappaletta. Vuoteen 2015 verrattuna luku on lähes miljoonan vähemmän, vaikka valokuvakartunta oli 460 000 kuvaa. Poistoihin vuonna 2016 kirjautui 3500 valokuvaa. Suurimmillaan ristiriita on luonnontieteellisten kokoelmien tiedoissa. Vuonna 2016 luonnontieteellisiin kokoelmiin kirjattiin 21,7 miljoonaa näytettä, mikä oli 5,5 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2015. Tilastoitu kartunta selittää kasvusta vain 16 000 näytettä.

Kokoelmatietojen ristiriitaisuudet ovat tilaston luotettavuuden ja sen myötä tilaston perusteella tehtävien päätelmien kannalta harmillisia. Syitä varmaan on monia. Myönteisin on se, että kokoelmien luettelointi etenee, ja tämän myötä luvut täsmentyvät. Kielteisin syy on se, että kaikissa museoissa toiminnan tilastointiin ja sen mukaiseen seurantaan ei suhtauduta riittävän vakavasti. Tätä indikoi myös se, että vuodesta toiseen Museovirastossa tilastoa keräävät saavat odottaa ja pyytää museoilta lukuja määräaikojen jälkeen.

Kokoelmatyöhön liittyvien lukujen epämääräisyyksistä huolimatta lukujen pohjalta on pääteltävissä, etteivät kokoelmiin liittyvä työmäärä ja kokoelmatyön merkitys ole museoissa vähentymässä. Tähän viittaavat vahvimmin kokoelmien karttumisen luvut, jotka pysyivät korkealla tasolla ja lähtivät taidemuseoissa jopa huomattavaan kasvuun. Aktiivisen kokoelmatyön määrän kasvuun viittaa myös se, että tilastoihin on nyt ensi kertaa kirjattu myös kokoelmapoistot.

Museoiden tutkimus- ja julkaisutyö näyttää Museotilaston valossa säilyneen entisellä tasollaan. Vuonna 2016 museot tekivät reilut 180 julkaisua. Pääosa (75) julkaisuista koski näyttelyjä. Kokoelmatutkimuksia julkaisuista oli 12.

Museotilasto 2016:n valossa museoiden talous näyttää muuttuvan enemmän kuin toiminta. Talouden osalta museot ottivat huomattavan loikan kohti liiketoimintaa palvelutulojen kasvun ja avustusten vähentymisen myötä. Toistaiseksi tämä muutos ei näy museoiden toiminnan luvuissa, joiden perusteella on pääteltävissä, että kokoelmat ja tutkimus ovat säilyttäneet asemansa museotyön keskiössä.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
 
  

NÄKÖKULMA / 11.7.2017

  • Facebook
  • Twitter
  • Linkedin