Soveltava historiantutkimus on museoiden vahvuus
Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levän mielestä museoiden olisi hyvä keskittyä soveltavaan historiantutkimukseen.
Petri Hakkarainen lanseerasi Helsingin Sanomien kolumnissaan (HS 10.1.2017) uuden käsitteen: sovellettu historia. Käsite oli ainakin minulle uusi. Hän viittasi kirjoituksessaan Harvardin yliopiston tutkijoihin Graham Allisoniin ja Niall Fergusoniin, jotka ovatehdottaneet, että Valkoiseen taloon tarvittaisiin menneisyyden asiantuntijoita. Washingtoniin olisi perustettava historiallisten neuvonantajien neuvosto taloudellisten neuvonantajien neuvoston rinnalle.
Historian neuvojien tehtävänä olisi ilmeisesti antaa rautalankamallisia (mahdollisesti twiitin mittaisia) raportteja historiallisista taustoista ja syy ja seuraus -suhteen logiikasta päätöksenteon tueksi. Nykyisten historianoppineiden taidot eivät Harvardin tutkijoiden mielestä tähän riitä. He ehdottavat uutta oppiainetta eli sovellettua historiaa, joka suhteutuisi akateemisen historian tutkimuksen opintoihin samoin kuin insinööriopinnot suhteutuvat akateemisiin fysiikan opintoihin.
Kuten Hakkarainen kirjoittaa, ehdotus on poleeminen. Ehdotus ja historiatiedon käyttöön liittyvä huomio eivät kuitenkaan ole vitsejä. Historiatutkimuksen tuloksena saadun tiedon käyttöön ei varmastikaan kiinnitetä riittävästi huomiota.
Tämä näkyy heti historiatutkimuksen ensiaskelissa: tutkimusaiheet valitaan pääosin tutkijan oman tiedontarpeen näkökulmasta. Pääsääntönä pitäisi olla ulkopuolinen tarve (sanoisinko asiakastarve). Nykyiseen käytäntöön ohjaa historiaopintojen perinne, jossa graduaiheet valitaan näkökulmalla "minua kiinnostaa". Tuloksena on lukemattomia selvityksiä, jotka ihan kivasti avaavat esimerkiksi sitä, kuinka talvisota näyttäytyi Etelä-Afrikan lehdistössä.
Tilanne ei tiedon tarvelähtöisyyden osalta muutu paljoakaan jatko-opintojen aikana. Lisensiaatti- ja väitöstyöt rahoitetaan yliopistojen tai säätiöiden varoilla. Nämä tahot ovat tarkkoja siinä, etteivät puutu akateemiseen vapauteen, joka sisältää myös tutkimusaiheen valitsemisen vapauden. Insinööritieteissä homma painottuu päinvastoin. Jo gradu-/diplomityövaiheessa on kunniaksi, jos tiedolle on ulkopuolinen tarvitsija, joka osoittaa tarpeensa vähintään rahoittamalla tutkimusta. Usein tämä tarve osoitetaan myös tarjoamalla tekijälle työpaikka sekä tutkimuksen ajaksi että sen valmistuttua.
Tutkimustyön ja -tiedon tarvelähtöisyyteen liittyvät erot näkyvät humanististen ja teknisten tieteiden osalta myös opintojen jälkeen. Humanistien akateeminen vapaus jatkuu työmarkkinoilla, ja teknisistä tieteistä valmistuneet sidotaan työpaikkojen normeihin ja sääntöihin.
Tutkimus on yksi museoiden perustehtävistä. Se on myös tehtävä, josta museoiden nykytila-analyyseissa ollaan oltu huolestuneita. Tutkimustyön ja erityisesti perustutkimuksen määrää on pidetty liian vähäisenä. Perusteina on käytetty julkaisujen määrän laskua ja työajan käytön vähentymistä.
Museoissa tehtävästä tutkimustyöstä puhuttaessa unohdetaan liian usein luettelointi, jonka määrä on digitalisaation edetessä ennemmin lisääntymään kuin vähenemään päin. Lieneekö unohtamisen syynä se, että luettelointityö on mitä suurimmassa määrin soveltavaa historiantutkimusta, jota ei aidoksi historiantutkimukseksi tunnisteta. Luetteloinnin lisäksi museot tekevät soveltavaa historiantutkimusta myös näyttelyjen tuottamisessa ja tietopalvelutyössä.
Museoiden on ehdottomasti keskityttävä soveltavaan historiantutkimukseen. Perustutkimus on yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten tehtävä. Parantaaksemme onnistumistamme soveltavassa tutkimuksessa tai historiasovellusten tuottamisessa meidän on tiivistettävä yhteistyötä yliopistojen ja mahdollisten muiden tutkimustahojen kanssa. Heille on tarjottava hyviä aiheita ja rohkaisua kysyä museoilta, mitä tarvitaan.
Kunnallisvaalien lähestyessä meidän on hyvä myös järjestää tilaisuuksia, joissa annamme oleville ja tuleville kunnanvaltuutetuille riittävät taustatiedot paikkakuntamme historiasta ja siihen pohjautuvista arvoista ja kulttuurista. Huono tavoite ei myöskään ole se, että tuotteistamme palveluksemme toimia menneisyyden konsultteina ja palkkaamme konsulentit tätä hommaa edistämään.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri