Pyrkimyksenä yhteismitalliset ja selkeät käyttöoikeudet

Aineistoa siirtymässä asiakkaan käyttöön. Lainaustapahtuma Lauttasaaren kirjastossa, syyskuu 1965. Helsingin kaupunginmuseo/valok. Volker von Bonin. CC BY 4.0.

Digitaalisten aineistojen verkkosaatavuus on tuonut uusia haasteita ja näkökulmia museoiden ylläpitämien aineistojen käyttöoikeusproblematiikkaan. Sampsa Heinonen pohtii kirjoituksessaan, mistä lähtökohdista ja millä edellytyksillä museot voivat saattaa aineistojaan kansalaisten käyttöön.

Museoille on kertynyt 1800-luvulta lähtien valtava määrä erilaisia tietovarantoja, jotka ovat syntyneet ennen nykyisen lainsäädännön asettamia vaateita. Käyttöoikeuksiin liittyvät kysymykset ovat nykyään verkkosaatavuuden myötä täysin erilaisia kuin fyysisten tietovarantojen aikakaudella. Aikaisemmin museon kokoelma-amanuenssille riitti, että käyttöoikeudet voitiin määritellä tapauskohtaisesti nojaamalla museon sisäisiin käytäntöihin. Nykyään aineiston käyttöoikeudet pitäisi pystyä määrittelemään yksiselitteisesti kenelle tahansa missä tahansa ja vielä mielellään kansainvälisesti ymmärrettävässä muodossa. Käyttöoikeusasioiden selventämisen tarve ei rajoitu vain museoihin tai muihin muistiorganisaatioihin, vaan se koskee myös tieteen tutkimusaineistoja. Tästä syystä viime vuoden lopulla aloitti toimintansa ATT- ja KDK-hankkeiden yhteinen Oikeuksien hallintaan liittyvät metatiedot -työryhmä, jossa toimin Museoviraston kuvakokoelmien yli-intendentin Ismo Malisen ja Museoviraston tiedonhallinnan yli-intendentin Miikka Haimilan ohella museosektorin edustajana.

Viimeksi Museoiden Finnaa vilkaistessani huomasin, että tällä hetkellä sitä kautta on saatavilla jo yli miljoona suomalaisten museoiden tuottamaa aineistotietoa. Viimeisen vuoden aikana Finnassa on yleistynyt myös yhteismitallisten Creative Commons -lisenssien käyttö. Nämä ovat tärkeitä askeleita aineistojen saavutettavuuden ja käytettävyyden näkökulmasta, mutta aineistojen käyttöoikeuksien soveltamisesta ei ole museokentällä vielä yhteistä ohjeistusta. Museoiden luettelointiohje auttaa toki selvittämään, miten minkä tahansa objektin käyttöoikeudet tulee luetteloida, mutta se ei ota kantaa esimerkiksi siihen, miten museoiden tuottamia digitaalisia aineistoja tulisi lisensoida.

Käyttöoikeuksiin liittyvä käsitteellinen viidakko voi helposti hämmentää tai tuntua puhtaasti tekniseltä asialta. Siksi käsitteitä on hyvä selventää. Käyttöoikeuksien suhteen tulee aina erottaa, milloin on kyse objektin (esimerkiksi taideteos), objektin ilmentymän (teoksesta otettu teoskuva) tai objektin metadatan (teokseen liittyvä metadata) käyttöoikeuksista. Museosektorilla ongelmia aiheuttaa se, että kokoelmahallintajärjestelmien tietomalleissa tätä erottelua ei ole useimmiten tehty yksiselitteisesti. Osittain epäyhtenäisyys johtuu siitä, että nämä tietomallit ovat syntyneet ennen nykymuotoista Internetiä. Tästä huolimatta esimerkiksi siirrettäessä aineistoja Finnaan on jälkikäteen mahdollista erottaa mainitsemani eri käyttöoikeudet, sillä tämä erottelu on huomioitu LIDOn tietomallissa.

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että Finnan myötä tavaksi on tullut erottaa objektin ilmentymien käyttöoikeudet museosektorilla seuraavalla tavalla: esikatselukuvat lisensoidaan useimmiten Creative Commons -lisenssejä hyödyntäen, mutta täysresoluutiokuvia koskevat käyttöehdot ovat edelleen organisaatiokohtaisesti määriteltyjä ja siten hyvinkin kirjavia. Jatkossa Finnan VuFind2-päivityksen myötä on teknisesti mahdollista asettaa saataville myös täysresoluutiokuvia.* Jos museot saattavat jatkossa myös täysresoluutiokuvia saataville suoraan Finnaan, niidenkin suhteen on tärkeää pyrkiä käyttöoikeuksien yhteismitallisuuteen ja mahdollisimman rajattuun määrään käytettyjä lisenssejä.

Lainsäädäntö määrittää ne reunaehdot, joiden varassa museot voivat avata kokoelmiaan kansalaisten käyttöön. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kokoelmia avattaessa täytyy huomioida muun muassa tekijänoikeudet ja henkilötietolain määrittämät rajoitukset. Kuitenkin näiden huomioon ottamisen jälkeen yksittäiselle museolle jää erilaisia strategisia vaihtoehtoja esimerkiksi verkkojulkaisemiseen.

Käyttöoikeuksissa ei ole kyse vain teknisestä ratkaisusta, vaan ne määrittävät mahdollisen toiminnan rajoja. Mitä rajoitetummilla käyttöehdoilla potentiaalisesti avoimia aineistoja on saatettu verkkoon, sitä vaikeampaa on löytää niille käyttäjiä. Organisaatiokeskeisestä näkökulmasta siirtyminen verkon sisältölähtöiseen lähestymistapaan voi tuntua kontrollin menettämiseltä, mutta tiedon hyödyntäjän näkökulmasta on useimmiten merkityksetöntä, kuka alkuperäistä aineistoa säilyttää. Aineiston hyödyntäjän näkökulmasta aineiston säilyttäjän ja tuottajan tietäminen on toki siinä mielessä tärkeää, että aineiston tuottajana museon kaltainen muistiorganisaatio on luotettava. Toissijaista tietoa on se, onko kyseessä tämä tai tuo museo.

Kansalaisen näkökulmasta onkin tärkeää, että aineistoa koskevat käyttöoikeudet ovat mahdollisimman helposti ymmärrettävissä. Jos aineiston käyttöoikeuksissa on moniselitteisyyttä tai ristiriitaisuutta tai käyttöoikeudet puuttuvat kokonaan, tilanne on asiakkaan näkökulmasta ei-toivottava. Käyttöoikeuksien selkeys palvelee myös museoiden henkilökuntaa, sillä museotyöntekijöiden työaikaa ei kulu asiakkaiden kysymyksiin vastaamiseen. Ja jos aineistot ovat saatavissa verkossa suoraan asiakkaan haluamassa muodossa, museolla ei kulu ylimääräisiä resursseja palvelupyyntöihin, kuten kuvatilauksiin, vastaamiseen tai pyyntöihin liittyviin taloushallinnollisiin tukiprosesseihin.

Museosektorin sisällä kaivataan yhä sekä terminologista yhteisymmärrystä että laajempaa keskustelua hyvistä käytännöistä ja tehdyistä ratkaisuista. Museoiden sisäisen näkökulman ohella tulee huomioida myös käyttäjien tarpeet. Yhdenmukaisesti ja mahdollisimman ymmärrettävästi merkityt käyttöoikeudet ovat tärkeitä erityisesti demokratian näkökulmasta: kenen tahansa pitäisi pystyä pärstäkertoimesta riippumatta hyödyntämään museoiden tuottamia aineistoja käyttöoikeuksien edellyttämällä tavalla.

*Ks. tarkemmin aiheesta https://foorumi.kiwi.fi/t/vufind2-version-kuvakokosuositukset/386.



Sampsa Heinonen
Kirjoittaja on KDK- ja ATT-hankkeiden yhteisen Oikeuksien hallintaan liittyvät metatiedot -työryhmän jäsen. Kirjoittajaan voi olla yhteydessä eri aineistojen käyttöoikeuksiin liittyvissä asioissa.
 
  

NÄKÖKULMA / 1.4.2016

  • Facebook
  • Twitter
  • Linkedin