Kyllä kansa tietää tai sitten ei

Eduskuntavaalien alla tehdään erilaisia vaaliteemoihin liittyviä tutkimuksia. Avustusten leikkauksia käsittelevät kysymykset koskettavat myös museoita.

Eduskuntavaalikuume on nousussa. Gallupeja ja vaaliteemoihin liittyviä tutkimuksia julkaistaan vähintään viikoittain. Iltalehti julkaisi 31.1.2015 tutkimuksen, jossa oli selvitetty mistä suomalaiset olisivat valmiita leikkaamaan kuluja. Lisäksi selvitettiin vastaajien taustojen vaikutusta leikkauskohteiden valinnassa. Tutkimuksen oli lehden tilauksesta tehnyt Taloustutkimus.

Museoille ja muille kulttuurialan toimijoille tulos ei ollut mairittelevimmasta päästä. 56 % vastaajista oli valmis leikkaamaan taiteen ja kulttuurin avustuksista. Tämä oli kolmanneksi suosituin leikkauskohde Euroopan unionin maksujen ja kehitysyhteistyörahoituksen jälkeen. Erityisesti Keskustan peruskannattajakuntaan kuuluvat maanviljelijät olivat suuntaamassa leikkuutaan kulttuurimenoihin.

Leikkauslistan kokonaiskuva muistuttaa lehden kommentoijan mukaan hämmästyttävästi perussuomalaisen puolueen säästökohteiden priorisointia. Kolme vähiten suosittua säästökohdetta ovat ammatillinen koulutus, kansaneläkkeet ja viimeiseksi halutaan säästää poliisin pussista.

Kyselyn validiteettia tai kredibiliteettiä on turha kiistää. Vastaaviin kyselyihin saadaan aina samansuuntaiset tulokset. Leikkauksiin ollaan valmiita niiden toimintojen kohdalla, joiden vaikutus päivittäisen elämän kulkuun koetaan vähäiseksi.Kysely myös todentaa toistetun totuuden: sitä saadaan, mitä kysytään. Tulosten sisällön ja sitä kautta merkittävyyden määrittää tulkitsija.

Kyselyn tuloksesta ei voi tehdä sitä päätelmää, että kansa haluaa leikata taiteen tai kulttuurin rahoitusta. Totuus lienee, että kukaan ei halua leikata yhtään mistään. Suurempi puute kuitenkin on että tuloksista ei voi päätellä, mitä kansa haluaa leikkauksilla saada aikaan.

Jos kysymys olisi asetettu muotoon "Mistä pitää leikata, että valtion ja muun julkisen talouden budjetti saadaan tasapainoon", tulos todennäköisesti tai toivottavasti olisi ollut toisennäköinen. Jos tulokset olisivat olleet samoja kuin nyt, olisi vahva syy epäillä tutkimuksen metodia tai kansan tietotasoa. Kulttuurimenojen osuus verovaroin rahoitetusta budjetin osasta on noin 200 miljoonaa eli vajaat 0,4 % kokonaismenoista. Ei liene ketään, joka kehtaisi vastata että tähän kohtaan täsmennetyt leikkaukset korjaavat vajeet.

Kyselyn suurin puute on kuitenkin se, että siinä ei kysytty kansan mielipidettä siitä mihin on investoitava, jotta kulukuurin jälkeen ja rinnalla saadaan aikaan kasvua ja kansamme talous sitä kautta kestävälle pohjalle. Tästä näkökulmasta tutkimustuloksia katsoessa ei voi välttää kevyttä huolestumista. Viidenneksi suosituimmaksi leikkauskohteeksi tulostui innovaatioiden ja yritysten kansainvälistymisen tukeminen. Yliopistojen toimintamenot olivat leikkurisuosituksissa sijalla 8. Kaikkineen kuluryhmiä kyselyssä oli 22.

Huolen aiheuttaa se, että jos mistään taloudessa ollaan yhtä mieltä on se, että Suomen tulevaisuus on (edelleen) korkeassa osaamisessa ja tuotteiden jalostusasteessa, kansainvälistymisessä ja luovissa ratkaisuissa. Näitä ei saavuteta investoimalla ammattikouluihin, kansaneläkkeisiin ja poliisiin. Kyllä kansa tämän tietää, tai sitten ei.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
 
  

NÄKÖKULMA / 6.2.2015

  • Facebook
  • Twitter
  • Linkedin