Kansainvälistä museologiaa

Leena Tokila ja Vietnamin Etnologisen museon johtaja professori Vo Quang Trong keskustelevat mahdollisesta koulutusyhteistyöstä.
Miten museologiaa opetetaan kehittyvissä maissa? Kenen ehdoilla museologiaa voidaan viedä maihin, joiden museokulttuuri on kehittynyt erilaisista lähtökohdista? Leena Tokila osallistui lokakuussa 2014 ICTOP:n konferenssiin, jossa keskusteltiin museoalan koulutuksesta.

ICOM:n museoalan koulutuksen komitea ICTOP (Committee for the Training of Personnel) piti vuosittaisen konferenssinsa Vietnamissa, Hanoissa. Konferenssissa oli noin kuutisenkymmentä osallistujaa eri puolilta maailmaa, tällä kertaa erityisesti Aasiasta muun muassa Japanista, Thaimaasta, Japanista ja Singaporesta.

Konferenssin teemana oli Rethinking Museums & Sustainable Development for the Global Profession ja alaotsikkona Postcolonial Museology, Appropriate Capacity Building and Regional Engagement. Nämä teemat olivat innoittaneet osallistujia tarjoamaan hyvin monimuotoisesti teemaa käsitteleviä esityksiä ja mukana oli museoammattilaisten lisäksi useita omaa väitöstutkimustaan esitteleviä jatko-opiskelijoita. Kestävän kehityksen tai tulevaisuuden näkökulmasta ilmastonmuutos puhutti, mutta keskustelua käytiin myös museologisen osaamisen viennistä ja kulttuurisesti kestävästä kehityksestä.

ICTOP:n puheenjohtaja kanadalainen Lynne Teather, johdatteli osallistujat keskeisten käsitteiden määrittelyn hankaluuksiin. Mitä on kulttuurisesti kestävä kehitys museoissa ja niiden kehittämisessä? Mitä on ylipäätään kulttuurinen kestävä kehitys tai tulevaisuus? Miten se pitäisi ottaa huomioon museoalan koulutuksessa? Onko kulttuurisesti kestävää kehitystä opiskella kehittyvissä maissa museologiaa, jonka sisältö on painottunut länsimaisittain? Onko kestävää kehitystä tuottaa kouluttajia ulkomailta edellä mainittuihin maihin? Yhteisesti todettiin, että käsitteiden määrittely on näiltä osin vielä kesken.

Konferenssiin osallistui museologian kouluttajia, joilla on pitkä kokemus kehittyvien maiden museoammattilaisten kouluttamisesta. Keskustelussa tuli esiin, että koulutuksen onnistumiseksi on tärkeää löytää ne museologiset teemat, jotka ovat paikallisesta näkökulmasta olennaisia ja keskityttävä niihin. On myös löydettävä rahoitusta museologisen kirjallisuuden kääntämiseen ja soveltamiseen paikallisten museoiden ja museoalan tarpeisiin.

Paikallisten kulttuurien ja toimijoiden merkitystä käsiteltiin monissa esityksissä. Esimerkkinä käytettiin muun muassa thaimaalaisen Karen-yhteisön asukkaiden toteuttamaa pop up -museota, jonka toimintatapa on lähellä ekomuseota. Toisaalta kansainvälinen muuttoliike ja globalisaatio muokkaavat käsitystämme historian suurista tarinoista. Tämä edellyttää uudenlaista monikulttuurisuuden ymmärtämistä myös museoiden henkilökunnalta.

Samoja teemoja on tullut esiin myös Museoliiton ja Pakistanin museoiden kouluutusyhteistyössä, jota esittelin omassa puheenvuorossani "Developing together - professional education in Pakistani museums". Oli kiinnostavaa huomata, että museologian tieteenalan tradition länsimaiset lähtökohdat ja niiden näkyväksi tekeminen puhuttavat myös muualla. Koulutusviennissä on otettava huomioon kulttuurisesti kestävän kehityksen mukainen lähestymistapa, joka edellyttää vahvaa yhteistyötä paikallisen kumppanin kanssa.

Leena Tokila
Kirjoittaja työskentelee Suomen museoliitossa koulutuspäällikkönä

 
  

NÄKÖKULMA / 7.1.2015

  • Facebook
  • Twitter
  • Linkedin