Maksuton ei ole ilmaista
|
Pääsymaksulla vai ilmaiseksi? Kuva: Seurasaaren ulkomuseo/Museovirasto |
Pitäisikö museoiden olla maksuttomia? Aihe nousi jälleen ajankohtaiseksi Ruotsin uuden pääsymaksupolitiikan julkistuksen jälkeen. Kimmo Levä pohtii asiaa museon, sitä ylläpitävän yhteiskunnan ja muiden toimijoiden näkökulmasta.
Ruotsissa demarien paluu hallitusvaltaan palauttaa maksuttomat sisäänpääsyt valtion museoihin keväällä 2015. Ruotsin edellisen hallituksen valtionvarainministeri Anders Borg on tekemässä konsulttityötä Suomen hallitukselle siitä, kuinka taloutta pitäisi hoitaa. Koska selvityksen tekee Ruotsin vaalit hävinneen hallituskoalition entinen ministeri, se ei tule sisältämään ehdotusta ilmaisista sisäänpääsystä suomalaisille museoille. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö museoiden maksuttomuudesta keskusteltaisi Suomessakin näin vaalivuoden alla.
Ruotsissa valtion museoiden ilmainen sisäänpääsy hoidetaan lisäämällä museoiden rahoitusta vajaalla yhdeksällä miljoonalla eurolla. Hinta perustuu pääsymaksujen poistamisen kompensointiin. Jos Suomessa tehtäisiin vastaava operaatio, hintalappu olisi reilut viisi miljoonaa euroa.
Maksuttoman sisäänpääsyn yleisin peruste on se, että museot ovat yhteistä ja julkisilla varoilla rahoilla rahoitettuja toimijoita, joten niiden käytöstä ei pidä periä erillistä maksua. Toinen yleisesti käytetty peruste on se, että maksuttomuudella mahdollistetaan vähävaraisten ihmisten museovierailut. Kolmas peruste on museoiden kävijämäärän kasvattaminen.
Maksuttomuuden perusteet ovat sinällään ymmärrettäviä, mutta ne eivät pääosin toimi tavoitteidensa mukaisesti. Ensinnäkin ajatus siitä, että vapaa sisäänpääsy koskee vain valtion omistamia museoita, on vailla perusteita. Kaikki museot saavat keskimäärin 80 % käyttörahoistaan julkisista varoista, joten jos lisäpanostuksia maksuttomaan sisäänpääsyyn tehdään, ne pitää kohdistaa koko museosektorille. Näin ei ole tehty Iso-Britanniassa eikä olla tekemässä Ruotsissakaan. Seurauksena on monenlainen vääristyminen.
Ruotsissa ja Briteissä lisäpanostukset tehdään museoihin, jotka ovat jo nyt suosittuja ja korkeatasoisia. Tästä seuraa se, että suosituimmat museot ovat ilmaisia, kun taas pienemmät ja kapeammin rajatut museot ovat maksullisia. Kilpailuasetelmasta tulee epäreilu, eikä häviäjästä ole epäselvyyttä. Toiseksi valtion omistamien museoiden suosiminen suosii pääkaupunkiseutua niin meillä kuin muuallakin. Miten tasa-arvoista yhteisen omaisuuden ääreen päästämistä tämä on? Varmaa on, että tämän yhteisen omaisuuden äärelle pääsisi maksuttomasti enemmän esimerkiksi venäläisiä kuin rovaniemeläisiä.
Maksuttomuus ei merkittävästi laajenna museokävijöiden sosiaalista taustaa. Tätä ei ole havaittu esimerkkimaissa, eikä suomalaisissa vapaan pääsymaksun museoissa. Syykin on selvä: pääsymaksu ei ole se, joka museokäynnissä eniten maksaa. Vaasan yliopiston museoiden aluetaloudellista vaikuttavuutta tarkastellut tutkimus osoitti, että museokäynnillä käytetystä rahasta vain 3,6 % käytetään museossa. Jos esimerkiksi vähävaraisten museokäyntejä todella halutaan lisätä, ilmaisuus on kohdennettava bussi- ja taksiyrityksiin sekä kahvi- ja pillimehukaupantuotteisiin.
Kolmas peruste eli kävijämäärän kasvattaminen toteutuu suurella todennäköisyydellä maksuttomuuden seurauksena. Koska kävijöiden sosiaalinen tausta pysyy kuitenkin samana, maksuttomuudesta hyötyvät ne, joilla etuun ei sosiaalisista ja taloudellisista syistä olisi tarvetta.
Kävijämäärän itseisarvoinen kasvattaminen museotoiminnan tavoitteena on myös syytä
kyseenalaistaa. Edellä kerrotusta huolimatta maksuttomuus on hyvä tavoite niin yhteiskunnalle kuin museoillekin, kun lähtökohtana pidetään mielessä, että maksuttomuus on kaukana ilmaisesta.
Maksuttomuudesta olisi ainakin seuraavia hyötyjä:
Yhteiskunnalle
- lisää museoiden palvelujen käyttöä ja sitä kautta lisää museotyön hyödyllisiä vaikutuksia
- museoiden taloudellinen saavutettavuus paranee
- lisää museoiden palvelujen käyttöä
- vahvistaa museon roolia yhteisössään
- lisää museon houkuttavuutta kumppanina
- säästää pääsymaksujen myyntiin liittyvät kustannukset
- museoiden alueella toimivat yritykset: kasvaneet museokävijämäärät tuovat lisää rahaa
Maksuttomuudesta olisi ainakin seuraavia haittoja:
Yhteiskunnalle
- maksutaakka kasvaa
- tulorakenne kapenee
- "kasvava asiakasmäärä tuo lisää resursseja" -yhteys katkeaa
- itsenäisyys ja taloudellisen puskurin keräämisen mahdollisuudet vähenevät
- riskinottohalu ja -mahdollisuudet vähenevät
- museoiden alueella toimivat yritykset: museoiden palvelut saavat kohtuutonta kilpailuetua erityisesti muihin matkailutoimijoihin verrattuna
Maksuttomuus on museoalalle tai yksittäiselle museolle hyvä strateginen valinta, jos
- pääsymaksujen periminen maksaa enemmän kuin pääsymaksuista saatu tulo
- jos pääsymaksujen tilalle löytyy maksaja, joka palkitsee museoita menestyksestä esim. avustukset kasvavat sitä enemmän, mitä enemmän museot houkuttavat kävijöitä
- pääsymaksuttomuus avaa mahdollisuudet sellaiseen ansaintamalliin, joka ilman pääsymaksuja ei olisi mahdollinen.
- avustustyyppinen rahoitus ei kasva huomattavasti (heti alussa enemmän kuin pääsymaksut)
- pääsymaksuilla on jo nyt keskimääräistä suurempi rooli museon taloudessa.
Yhteenvetona voi todeta, että Ruotsi ja Iso-Britannia ovat hienoja museomaita, mutta pääsymaksuttomuutta parempiakin ideoita niistä on haettavissa.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri