Uskomusten ravistelua

Teollisuustaiteen Liitto Ornamo järjesti keskiviikkona 2.10. seminaarin Suomen taidemarkkinoiden nykytilasta ja tulevaisuudesta. Räjäytetään taidemarkkinat! -seminaarin päämääränä oli ravistella vanhoja uskomuksia ja määrittää taidemarkkinoiden tulevaisuutta. Erittäin mielenkiintoisen päivän pääpuheenvuoron piti brändäyksen, markkinoinnin ja digitaalisen kommunikoinnin asiantuntija Damien Whitmore.

Whitmoren ohjauksella moni museo on uudistunut ja saavuttanut sekä median mielenkiinnon että yleisön suosion. Puheessaan hän nosti hyvin nopeasti esiin ajatuksen, joka museotyössä välillä tuntuu unohtuvan. Tärkein henkilö museossa ei suinkaan ole johtaja, ei amanuenssi eikä intendentti, vaan museoon sisälle erilaisten syiden kautta löytävä kävijä. Museon tärkein henkilö on asiakas!

Siivouspäivästä ja muista yhteisöllisistä tapahtumistaan tunnettu Yhteismaa järjesti keskiviikkona 1.10. ensimmäistä kertaa Euroopasta vaikutteita lainaavan Galleriakeskiviikon. Noin kerran kuukaudessa järjestettävä tempaus pitää gallerioiden ovia auki normaalia pidempään, kutsuu kävijän viihtymään ja tarjoilee taiteen lisäksi ohjelmaa musiikista taiteilijatapaamisiin. Monen mielessä elää ajatus, että galleriavierailu vaatii esimerkiksi keskustelua taiteesta, tietynlaisen vaatetuksen tai teosostoja. Ihmiset ovat kiinnostuneita, mutta epävarmuus käytännöistä vaikeuttaa vierailua. Voiko vierailulle tulla verkkareissa kauppareissun yhteydessä? Voiko ystävän kanssa keskustella ääneen? Onko lapsien tuominen suotavaa? Tapahtuman tarkoituksena on hälventää epävarmuutta ja madaltaa kynnystä astua gallerian ovista sisälle.

Myös museokäyntiin liitetyt mielikuvat voivat olla ongelmallisia. Tilaa useammalle kävijälle olisi, mutta ovenkahvaan tarttuminen ja tuulikaapista sisälle asti astuminen tuntuu monesta vaikealta. Damien Whitmore korosti, että rakennus ei ole mitään ilman tarkoitusta ja päämäärää. Puitteiden lisäksi museon tulisi keskittyä sisällöntuotantoon ja ajatukseen asiakkaan kokemuksesta. Tärkeää on, mitä museoasiakkaalle tapahtuu ja mitä asiakas kokee, kun hän astuu sisälle museoon. Kokoelmatyön ja museaalisten arvojen tärkeyttä ei käy kiistäminen, mutta usein tarjolla on sisältöä ilman että ammattilaisuuden myyttiä on avattu. Sisältöä ei ole rakennettu asiakasta ajatellen. Käynti jää väliin, koska museo tuntuu pölyttyneeltä, tylsältä, ehkä jopa liian vakavalta paikalta. Mitä jos ei tiedä historiasta mitään? Kauanko tiloissa pitää kierrellä, jotta ei vaikuta epäkiinnostuneelta?

Whitmoren puheenvuoro oli provosoiva eivätkä esimerkit ja neuvot välttämättä ole suoraan sovellettavissa Suomen museokentälle, mutta maailmalla kysytyn brändigurun sanoman voisi ottaa rakentavana kritiikkinä ennen poteroon asettumista.

Minkälaisin keinoin voisimme tuoda museoita lähemmäs potentiaalisia kävijöitä? Tarjota mahtavat puitteet ja sisällön, elämystä ja kokemusta unohtamatta. Kuinka saisimme museokävijän viihtymään? Uskon, että myös museot hyötyisivät museokäyntiin liitettyjen uskomusten ravistelusta.

Kirjoittaja työskentelee projektikoordinaattorina Suomen museoliitossa Museot kulttuurimatkailun kärkeen -hankkeessa