Museoon täytyy löytää, jotta siitä voi nauttia

"Kätketyn museoaarteen luokse on opastettava näkyvästi", kirjoittaa viestintäpäällikkö Seppo Honkanen.

Syrjäiselle hiekkakentälle pystytetty teltta täyttyy ihmisistä, koska sirkusväellä on vankka kokemus yleisön houkuttelemisesta. Kun sirkuksen vankkurit saapuvat kaupunkiin, pellen naama virnistää kadunkulmiin pystytetyissä mainoskylteissä ? ne eivät jää huomaamatta.

Tammerkosken rannassa, punatiilisten tehdasrakennusten keskellä sijaitseva museokeskus Vapriikki on monella tapaa upea kohde ydinkeskustan kupeessa. Näyttelyt ovat hienoja, miljöö ainutlaatuinen, ruoka ja palvelu erinomaisia. Ihasteltavaa kaikenikäisille kävijöille riittää peräti 7 000 neliömetrin verran.

Mutta ensin heidän pitäisi löytää ovesta sisään.

Osa 1: Kuinka Vapriikkiin opastetaan keskustasta?

Ystäväni kertoi kuulleensa sanan Vapriikki. Hän arveli sen olevan "jokin pieni museo, joka luultavasti liittyy vanhoihin tehtaisiin". Pyysin hänet kierrokselle tekemään havaintoja, kommentoimaan.

Käytän Vapriikkia esimerkkinä, koska olen tamperelainen. Havaintoja on helppo soveltaa moniin muihin museokohteisiin.

1. Kun potentiaalinen kävijä lähestyy Vapriikkia Keskustorin suunnasta, hän tulee Lapintien ja Kelloportinkadun risteykseen. Museokeskukseen opastaa ? sen olemassaolosta muistuttaa ? teksti sähkökaapin kyljessä : <Vapriikki.

"Kyltti ei kerro minulle mitään. Aikaisemmin en ole edes huomannut sitä", toteaa kommentaattori. "Jos tässä mainostettaisiin Tampereen suurinta museota, voisin uteliaisuudesta poiketa katsomaan."

2. Sähkökaappi lähempää. Potentiaalisen kävijän oletetaan valmiiksi tietävän, mikä Vapriikki on, koska sanoja museo, museum tai museokeskus ei käytetä. Tilaa logon alapuolella riittäisi esimerkiksi sen kertomiseen, että museoita ja näyttelyitä on kolmessa kerroksessa, tervetuloa.

"1. krs: Tammerkoski-näyttely, Tampere 1918 -näyttely, Tehrään meistä ny numeroo -näyttely 2. krs: Tampereen luonnontieteellinen museo, Innovaatiot-näyttely, Kuin silloin ennen -näyttely 3. krs: Suomen jääkiekkomuseo, Urheiluidolit-näyttely, Aika leikkiä -näyttely, Kenkämuseo, Pinkoen huomiseen -näyttely. Lisäksi 6. syyskuuta avataan Postimuseo."

3. Kelloportinkadun puoleisella jalkakäytävällä seisoo yksinäinen mainosteline, jossa lukee Revontuli. Muita opasteita, nuolia tai mainoksia houkuttelemassa kävijää ei ole. Hänen luotetaan jatkavan 250 metriä eteenpäin.

4. Pääsisäänkäynnin yläpuolella lukee VAPRIIKKI. Museokeskuksen siipirakennuksen seinään on kiinnitetty Afroditen valtakunta -näyttelyn mainos. Hyvä niin. Ohi voi silti helposti harppoa havaitsematta, että kyseessä on museokeskus täynnä nähtävää ja koettavaa.

5. Pääoven vieressä olevassa taulussa ilmoitetaan selkeästi aukioloajat ja pääsymaksut. Sanat museoravintola ja museokauppa mainitaan, mutta museo, museum tai museokeskus loistavat poissaolollaan. Näyttelyiden julisteet ovat hienoja. Ilman ennakkotietoja voisi erehtyä kuvittelemaan, että ne mainostavat esimerkiksi teatteriesityksiä.

Summa summarum: jos potentiaalinen kävijä ei valmiiksi tiedä, mikä on Vapriikki, hän ei tiedä sitä vielä pääovellakaan.

6. Vasta lipputiskin jälkeen ? pääsylipun jo ostettuaan ? kävijä kohtaa kookkaan kankaan, jossa on selkokielinen, informatiivinen lista rakennuksen sisällöistä.

"Miksi tiedot eivät ole esillä museon pihassa?" ihmettelee kommentaattori. "Näyttelyistä voisi myös olla parin lauseen kuvaus. Tietäisi, mitä menee katsomaan."

Osa 2: Lähestytään Vapriikkia pohjoispuolelta

Koskimaiseman halkaisee Palatsin kävelysilta. Se yhdistää Finlaysonin ja Tampellan alueet, joten Vapriikkiin voi saapua nykyään myös rakennuksen pohjoispuolelta.

1. Museokeskuksen katolla lukee tummin kirjasimin VAPRIIKKI.

"Olen kävellyt Palatsin sillan yli, mutta ei minulle ole tullut mieleenkään, että tämä suuri rakennus on Vapriikki, museo, johon pääsee sisälle", kertoo kommentaattori. "Miksi museot eivät mainosta näyttelyjään tällä puolella taloa?"

2. Kesällä 2014 avattiin Vapriikin seinustaa kiertävä maisemareitti. Sitä pitkin pääsee museokeskuksen terassille kosken kuohujen ihailemaan. Mahtavaa.

Yhtään opastetta tai mainostelinettä ei ole kävijöitä houkuttelemassa. Rautaportista astuu reitille vain sattumalta tai ennakkotiedon perusteella. Siis jos ei säikähdä sinisiä kieltokylttejä.

3. "Ei kalastusta, ei koiria, ei läpikulkua, nauhoittava kameravalvonta", ilmoitetaan portin kyljessä. Sisäänheittomateriaalia.

4. Maisemareitti on todella hieno, ellei peräti ainutlaatuinen. "Kuin ulkomailla olisi", hihkaisee kommentaattori. Käytävän päässä pilkottaa sininen, suomalainen kieltokyltti.

5. Pääsy kielletty ? kävelyreitin luvattiin vievän Vapriikin terassille, mutta se päättyy kieltoon.

Onneksi kyltti ei koske museokeskusta, vaan kieltää padon päälle kapuamisen. Vierestä löytyvät rappuset museoravintolan terassille. "Mahtavat näköalat. Täällä olisi mukava syödä."

Kaikki ei ole kiellettyä

Museoista täysin riippumattomat pykälät, asiat ja virkamiehet rajoittavat museoiden mahdollisuuksia saada näkyvyyttä.

Arvokiinteistöjen seiniin ei saa kiinnittää mainoskylttejä, -kankaita tai kirkkaina loistavia logoja. Mainostelineitä ei voi asetella minne tahansa. Museoiden henkilökunta ei voi käyttää työaikaansa julisteiden liimailuun. Eikä museo ole mikään sirkus, joka levittelee räikeitä pellenkuvia lyhtypylväisiin. Taloudellisia resurssejakaan ei ole.

Kaikki ei sentään ole kiellettyä tai mahdotonta. Museoiden kannattaa miettiä, mitä konkreettista ne voisivat tehdä opastaakseen ja kannustaakseen kävijöitä ovesta sisään. Entä mitä sen eteen voisi tehdä jo tänään?

Lähes kaikki pitävät museoista. Läheskään kaikki eivät vielä sitä tiedä, koska he eivät ole käyneet museossa kymmeneen vuoteen.

"Olen usein ihmetellyt, miksi esimerkiksi museoiden ja ravintoloiden nettisivuilta on vaikea löytää aukioloaikoja ja osoitetta, eli sitä olennaisinta, jonka potentiaalinen asiakas tarvitsee", kirjoittaa entinen europarlamentaarikko Satu Hassi Facebookissa.

Opasteisiin kannattaa panostaa myös verkossa. Vilkaiskaa seuraavaksi oman museonne verkkosivuja ulkopuolisen silmin. Kuinka selkeästi aukioloajat, osoitteet, ajo-ohjeet ja karttalinkit ovat esillä?

Mistä näkyvyyttä halvalla?

Huonoja ehdotuksia, keksikää parempia.

- Ottakaa mallia Ikeasta: maalatkaa asfalttiin pieniä jalanjälkiä / reittejä / nuolia, jotka opastavat museoon.

- Kiinnittäkää lyhtypylväisiin kylttejä, jotka näyttävät museon sijainnin ja kävelymatkan.

- Hankkikaa kymmenen katumainostelinettä. Viekää ne aamulla ne ulos, kerätkää ennen sulkemisaikaa sisälle.

- Levittäkää kadun yläpuolelle mainoskangas.

- Keksikää yllättäviä paikkoja, joissa museotanne voisi mainostaa. Naapuritalon katolla? Veneen kyljessä? Aidassa? Baarien vessoihin kiinnitetyissä tarroissa?

- Soittakaa kunnan edustajalle, kiinteistön omistajalle tai poliisille ja ylipuhukaa hänet antamaan lupa mainosten levittämiselle.

- Kysykää vinkkejä ystäviltä, puolitutuilta, kylänmiehiltä: henkilöiltä, jotka eivät tavallisesti museossa käy. Missä museo voisi näkyä?

- Palkatkaa maskotti jakamaan lentolehtisiä: "Tervetuloa museoon, nauttisitte siitä."

- Huolehtikaa, että kunnan viralliset opaskyltit ovat ajan tasalla.

- Suurin osa Keski-Suomessa autoilleista tietää Jari-Pekka -huoltoaseman, koska se aloittaa mainostamisen 100 km aikaisemmin. "Enää 100km Jari-Pekkaan!" Millaisia keinoja muut liikkeenharjoittajat käyttävät herättääkseen asiakkaiden huomion?

- Miten Vesa Keskinen saa ihmiset ajamaan satoja kilometrejä Tuuriin? Muuttukaa kyläkauppiaksi. Hei, se oli vitsi.

Seppo Honkanen

Kirjoittaja on Suomen museoliiton viestintäpäällikkö

Ai niin. Vapriikissa ensimmäistä kertaa vieraillut kommentaattori ihasteli museokeskusta kaksi tuntia, jonka jälkeen hän harmitteli, että juna Helsinkiin lähtee tunnin päästä.

"Voisin viettää täällä vaikka koko päivän."