Kreivien häät Guggenheimin tapaan
|
Guggenheim Helsinki -museota suunnitellaan Helsingin Etelärantaan. Kuva: Tuomas Uusheimo |
Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä osallistui Guggenheim Helsinki -museon arkkitehtuurikilpailun julkistustilaisuuteen. Tunnelmat tilaisuuden jälkeen olivat ristiriitaiset.
Guggenheim teki sen taas. Näyttävä arkkitehtuurikilpailun lanseeraus, mediaa ja merkkihenkilöitä paikalla. Tiedotusvälineet täyttyvät sekä toimituksellisesta materiaalista että kansalaismielipiteistä
hankkeen puolesta ja vastaan.
Minäkin olin siellä. Hyvä tarjoilu, hienot tilat ja muut järjestelyt sekä innostavat puheet. Puhujat toistivat yhteen ääneen, että taidemuseohanke on Guggenheim-säätiölle, Helsingin kaupungille, suomalaiselle talouselämälle ja jopa teollisuudelle sekä suomalaisille arkkitehdeille ja arkkitehtuurille erittäin tärkeä.
|
Richard Armstrong, Solomon R. Guggenheim museon ja säätiön johtaja Kuva: David Heald |
Minua tilaisuudessa alkoi laulattaa:
"Linnoissa Kreivien häät vietetään on morsiammella kruunattu pää.
Siel viihdyn suon viiniä shamppanjaa vaan, sydän kylmä voi olla kuin jää.
Siks mieluummin maantiellä tanssin, kun metsien humina se soi..."
Se, että en päätynyt mediaan, johtui puhtaasti siitä, että pidin lupaukseni lähiympäristölleni: En laulanut ääneen. Jos haluatte kuulla laulun toisten esittämänä, se onnistuu vaikka seuraavasta linkistä: Linnoissa kreivien.
En voi olla kiusaantumatta tunnelmasta, että hanke on tuntunut ja tuntuu edelleen herrojen puuhastelulta. Sydän tahtoo jäädä kylmäksi sisällön puuttuessa. Tämä realisoituu, kun sen
enempää arkkitehtuurikilpailun julkaisutilaisuuden puhujissa kuin tuomaristossakaan
ei ole taiteilijoita eikä museoita.
Voisi kuvitella, että tarvetta olisi. Ollaan sentään taidemuseota perustamassa. En tunne kovin hyvin
arkkitehtuurikilpailujen logiikkaa, mutta uskoisin, että tulevien käyttäjäviiteryhmän edustajat niihin useimmiten osallistuvat.
On olemassa vain huonoja syitä sille, miksi suomalaiset museo- ja taidealan edustajat ovat jääneet Guggenheim-hankkeessa tanssimaan maantielle ja kuuntelemaan metsien huminaa. Kysynnän osalta huono syy on se, että hankkeen vetäjät eivät näe alan nykyisten toimijoiden kuulemista tarpeellisena, koska he ovat tekemässä uutta ja erilaista. Tarjonnan osalta huono syy on se, että museo- ja taideala on onnistunut antamaan itsestään niin negatiivisen kuvan, että näyttäydymme enemmän energiaa vievänä kuin tuovana resurssina.
Kumpikohan syy on lähempänä totuutta?
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri