Kolonialismia ICOM:n kongressissa

Brittivaikutteet jyräsivät Rio de Janeirossa pidetyssä kongresissa, kirjoittaa pääsihteeri Kimmo Levä.

Olin viikon verran museoalan suurimman kansainvälisen järjestön - ICOM:n -kongressissa Rio de Janeirossa. Sen teemana oli museoiden rooli yhteisöjen sosiaalisessa muutoksessa. Kongressissa oli paikalla parituhatta museoalan asiantuntijaa, jotka jakautuvat komiteoihin keskustelemaan kongressin pääteemaan sovitetuista aiheista.

Itse osallistuin INTERCOM-komitean tilaisuuksiin. Niissä pohdittiin lähinnä museoiden johtamiseen liittyviä kysymyksiä. Alustuksissa korostettiin museoiden tärkeyttä, jopa vastuuta sosiaalisen muutoksen aikaansaamiseksi. Museoiden pitäisi nostaa esiin yhteiskunnallisia ongelmia ja pyrkiä ratkaisemaan jo esiin nousseita kysymyksiä.

Päällimmäisenä yhteiskunnallisena ongelmana nousi esiin valkoisen miehen taakka alkuperäiskansojen epäreiluna kohtelijana. Lähinnä kysymys oli brittien kolonialismin aikana tekemistä ratkaisuista ja niiden heijastumisesta nykyaikaan. Ajankohtaisina poliittisina kysymyksinä nostettiin esiin alkuperäiskansojen oikeudet ryöstettyyn maahana, omaan kieleen ja kulttuurihistorialliseen esineistöön. Myös orjuutta ja sen heijastumaa, rasismia, käsiteltiin.

Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on meneillään useita projekteja, joissa alkuperäiskansojen kieli, esineellinen kulttuuriperintö ja historia ovat osana museoiden perus- ja teemanäyttelyjä. Liverpooliin on perustettu kokonainen museo käsittelemään orjuuden aikakautta ja siitä seurannutta rasismia.



Omassa komiteassani noin puolet esitelmistä oli brittien pitämiä. Kun mukaan laskee lisäksi ne esitelmöijät, joiden äidinkieli oli englanti - Australia, Intia, Uusi-Seelanti, USA - brittivaikutteiden määrä nousee entisestään.

Vaikutti siltä, että kovin usein teemat käsittelivät aiheita, jotka Englannissa ja sen entisissä alusmaissa ovat ajankohtaisia museoiden tai muiden toimijoiden esille nostamina. Englanninkielisten maiden ulkopuolelta tulleet esitelmät menivät säännöllisesti aiheen sivusta. Luultavasti siihen vaikutti puutteellista englannin kielen taitoa enemmän se, että suurimmassa osassa maailmaa museoiden sosiaalinen tehtävä ei ole kehittämisen ja museokeskustelun keskiössä. Aihe ei ole ajankohtainen, kun kokoelmien keräämisessä, luetteloinnissa, esillepanossa ja museoiden perustamisessa riittää työsarkaa.

Kyseessä ei toki ollut ensimmäinen seminaari, jossa englantilaiset entisine alusmaineen olivat suuna ja päänä. Monessa esitelmässä pahoiteltiin muiden kulttuurien jyräämistä kolonialismin aikoina.Mutta mitenkähän lienee: kun 2200-luvulla käsitellään maailman museologian historiaa, pahoittelevatko englantilaiset oppinutta jyräämistään 2000-luvun alun kansainvälisissä keskusteluissa.




Urheilumuseon ja Veikkauksen entinen johtaja, kansainvälisesti erittäin hyvin verkostoitunut Risto Nieminen totesi jo pari vuotta sitten, että meidän on ehdottomasti lähdettävä kongressien nurkkapöydistä estradeille, porukan eteen kertomaan, mitä mieltä olemme ja mitä osaamme.

Ilahduttavaa toki on, että kaikki suomalaiset eivät jääneet nurkkapöytiin. Pauli Sivonen (Serlachius museot) valisti kansainvälisiä kollegoita museoiden ja yritysten välisestä yhteistyöstä. Carina Jaatinen (Espoon museo) toimi puheenjohtajana ehkä tilaisuuden jännittävimmässä kokonaisuudessa. Hän johti ICOM:n hallituksen valintaprosessin ja oli julistamassa tulokset yleiskokouksen estradilla. Monessa kohtaa ICOM:n vuoden 2012 toimintakertomuksessa Suomi mainittiin hyvässä seurassa. Hienoa on myös se, että kansainvälisten komiteoiden hallitukset ovat jälleen muutamaa suomalaisjäsentä rikkaampia.

Näin pitääkin olla. Muuten tässäkin blogissa pohditaan 2200-luvulla puutarhanhoidon muuttunutta roolia ja museoiden tehtävää jalkapallohuliganismin hillitsijöinä.