Missä busineksessa olemme?

Pääsihteeri Kimmo Levä perustelee, miksi museoiden tulisi erikoistua.

Museot ovat siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että osaaminen ei ole yhdessä korissa. Tämä mahdollistaa sen, että voimme valita, millä toimialalla tai -aloilla olemme. Museoiden strategisista valinnoista olen kirjoittanut tarkemmin joulukuussa 2012 P.S.-blogin postauksessa "Valitsevilla museoilla ei ole valitettava tulevaisuus".

Perinteisin toimialamme on tiedon tuottaminen, tallentaminen ja tiedon välitys (tutkimus, kokoelmat, tietopalvelu, julkaisut). Museot ovat olleet pitkään myös koulutus- ja konsultointisektorilla (museopedagogia, asiantuntijalausunnot, tietopalvelu) ja yhteiskunnallisten palvelujen tuottajana (valtion ja kuntien lakisääteiset tehtävät, kulttuuriperinnön ylläpito ja vaaliminen). Viime vuosina on korostunut matkailu-, elämys-, kokous- ja juhlapalvelujen tuottaminen (näyttelyt, opastukset, tapahtumat, kokous- ja juhlatilojen vuokraus).

Huomattavia uusia mahdollisuuksia näyttää avautuvan sosiaalisektorin sekä terveyden ja omaisuuden hoitamisessa (näyttelyt, työpajat sekä esineiden, teosten ja rakennusten säilyttäminen, konservointi ja kunnostaminen). Lisäksi peliteollisuus on muotoutumassa omaksi toimialakseen, jossa museoilla on mahdollisuus olla tarinankerrontaosaamisen kautta vahvasti mukana.

Museoiden kannalta hienointa on, että osaamisemme kohdistuu kasvaviin toimialoihin yhteiskunnallisten palvelujen sektoria lukuun ottamatta. Kasvussa mukana oleminen tai mukaan pääseminen edellyttää museoilta integroitumista valitsemaamme toimialaan. Meidän täytyy olla valitsemassamme busineksessa yhtenä palveluntarjoajana muiden palveluntarjoajien joukossa - museo yhteisössä, ei museo yhteisölle.

Toimialan tai toimialojen valinnassa kannattaa olla luonnollisesti tarkkana. On hyvä, jos toimiala on riittävän suuri ja kasvava, sen taloudellinen kannattavuus on hyvä ja kilpailua on mahdollisimman vähän. Lisäksi meillä on oltava ennen muuta erottuvaa ja vaikeasti kopioitavaa osaamista, jolla pärjäämme kilpailijoiden puserruksessa.

Toimialavalinnan mukana meille tulee asiakkaiden olettamat palvelujen sisällöt ja sen laadun minimit. Lisäksi saamme hinnoittelun raamit, markkinoinnin ja viestinnän sanaston sekä mediat, joilla potentiaaliset asiakkaamme tavoitamme.

Jos esimerkiksi päätämme olla mukana kokouspalvelujen toimialalla, palvelun sisällön minimit (ammattitaitoinen henkilökunta, tilat, tekniikka, ruoka- ja juomatarjoilu, wc:t ja saavutettavuus) voimme käydä katsomassa alan markkinajohtajilta eli hotelleilta ja kongressikeskuksilta. Samalta joukolta saamme hinnoittelun raamit ja tuote-esittelyssä käytettävät viestinnän eväät.

Jos pystymme tarjoamaan toimialan kilpailijoihin verrattavat palvelujen sisällön minimit, meillä on mahdollisuus menestyä. Kannattaa miettiä, millä voitamme kilpailijat. Mitä voimme tarjota toimialan potentiaalisille asiakkaille lisää? Lisäarvon olisi hyvä olla vaikeasti kopioitavaa ja erottuvaa hinnan nousematta paljoa kilpailijoita korkeammaksi - luultavasti tämä lisäpalvelu ei ole sauna. Sivistävä väliaika saattaisi toimia.

Osaamisalueen ja sitä kautta toimialan valinta tulee ajankohtaiseksi nopeasti ja siksi on tärkeää löytää uusia ja kannattavia asiakkuuksia. Universaalin osaamisen ylläpito on muuttumassa kaikilla toimijoilla käytännön mahdottomuudeksi. Olemmeko jo nyt tilanteessa, jossa sama organisaatio ei pysty ylläpitämään kilpailukykyistä osaamista esimerkiksi historian tallentamisessa, tutkimisessa ja esittämisessä, vaan on pakko erikoistua?

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

Ps. Museonjohtajat kokoontuvat vuosittaisille koulutuspäivilleen 29.-30.8.2013. Päivien aiheena on museo-osaaminen ja sen kehittämisen tarpeet ja keinot. Seminaaripaikkana toimii itseoikeutetusti Luontokeskus Haltia, jossa osaamista ja asiakastarpeita on mietitty viime vuodet tiiviisti (ks. lisää https://www.lyyti.fi/ilmoittaudu/Museonjohtajapaivat_1035).
 
  

NÄKÖKULMA / 24.6.2013

  • Facebook
  • Twitter
  • Linkedin