Mitä meillä olisi opittavaa Ruotsista?
 |
| Vasa-museossa Tukholmassa. Kuva: Janne Saavalainen/SML |
Minulla oli tilaisuus osallistua Göteborgissa Ruotsin museoliiton järjestämille museopäiville, jossa aiheena oli Världen här och nu. Teemaan oli motivoinut erityisesti toimintaympäristön nopea muuttuminen. Taloudellisten kysymysten lisäksi keskeisiksi toimintaympäristön muutoksiksi nähtiin muun muassa kansainvälistyminen, eriarvoistuminen sekä sosiaalisen median vaikutukset museotyöhön.
Alustuksissa nousi esiin, että kansainvälistyminen on ennen muuta sisäistä kansainvälistymistä. Kokouspaikkakunnalla eli Göteborgissa asukkaista 30 % on alkuperältään muita kuin perussvenssoneita. Eriarvoistuminen on esitelmöitsijänä toimineen Englannin museoliiton edustajan Gaby Porterin mukaan vauhdissa erityisesti hänen kotimaassaan, jossa vaurain viidennes kansasta omistaa yli seitsemän kertaa enemmän kuin vähävaraisin viidennes. Vastaava kerroin Pohjoismaissa on kolme, joskin sekin kasvamaan päin. Eriarvoistumiskehityksen rinnalla museosektori on ollut Englannissa rajujen säästötoimenpiteiden kohteena. Eriarvoistuminen on johtanut arvojen kovenemiseen ja yhteiskunnan sisäänpäin kääntymiseen.
Egyptiläinen Alaam Wassef nosti esiin museotyön muuttumisen sosiaalisen median näkökulmasta. Hän itse oli ollut keskeinen mielipidevaikuttaja blogiensa kautta Egyptin kansannousussa. Wassefin mukaan yleisötyössä passiivisen kuuntelemisen aika on ohi. Museokävijät haluavat ennen muuta osallistua, vaikuttaa ja jakaa. Keskeistä on luoda edellytykset tiedon saatavuudelle. Tieto pitää olla mahdollisimman helposti ja laveasti kaikkien käytössä ja täydennettävissä. Vain se mahdollistaa uudet innovaatiot ja tiedon jalostumisen.
Museoiden tulee toimia keskustelun herättäjinä ja tilana yhteiskunnalliselle diskurssille, vaatii Wassef. Museoiden täytyy hänen mukaansa tarttua ajankohtaisiin ja mahdollisesti myös melko lyhytaikaisiin ja muusta kuin hallinnon tarpeesta nouseviin ilmiöihin, jopa perustaa jonkinlaisia pop-up museoita meneillään oleville ilmiöille.
Ruotsin museoliiton puheenjohtaja Lars Amréus puolestaan mietti museopäivien avauspuheenvuorossaan, miksi ruotsalaiset ovat niin innokkaita museopalvelujen käyttäjiä verrattuna muihin maihin ja mikä selittää jatkuvasti nousevat kävijäluvut?
Tämä kysymys on vaivannut myös minua sen jälkeen, kun opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi viime vuoden lopulla yhteenvedon museoiden käytöstä Pohjoismaissa (http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/politiikka-analyysi_2011_3.pdf?lang=fi). Tilastovertailu osoittaa oikeaksi ruotsalaisten omahyväisen pohdiskelun ainakin suhteessa meihin suomalaisiin. Suomessa museokäyntejä on 95/100 asukasta kohden, kun vastaava luku naapurissamme on 193.
Ruotsalaiset kollegamme osoittautuivat museopäivillä maineensa veroisiksi diskuteeraajiksi. Tuloksena oli enemmän hyviä kysymyksiä ja ajatuksia kuin toimintamalleja. Museokäyttöaste kuitenkin osoittaa, että jotain he tekevät paremmin kuin me, mutta mitä?
Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto
