• Kuva: Roni Rekomaa.

Kirja-arvostelu: Museum activism

Museum meanings -julkaisusarjan uusin nide Museum Activism on artikkelikokoelma, jonka ovat toimittaneet Robert J. Janes ja Richard Sandell. Saman sarjan Museum, Media, Message ja Learning in the Museum ovat museologisen kirjallisuuden klassikoita. Uskon, että myös Museum activism -kokoelmaan tullaan palaamaan ja viittaamaan useasti, toteaa turkulainen museologi Johanna Lehto-Vahtera.

Museoiden erilaiset tavat ottaa haltuun paikkansa yhteisössä ja vaikuttaa sen osana ovat vakiintuneet osaksi museoammattilaisten työtä. Kuitenkin museoiden rooli niin kutsuttuina yhteisöinstituutioina, joiden työ pohjautuu tutkimukseen, on jatkuvassa muutoksen tilassa. Museum Activism artikkelikokoelma tuokin yhteen kymmenien museologien aktivismiin liittyviä kokemuksia ja ajattelua yli kolmessakymmenessä artikkelissa, ja luo näin keskustelua teeman ympärille.

Museoista on kuoriutunut yhteisökeskeisiä toimijoita

Artikkelikokoelmasta käy selväksi, että tämän päivän museot ovat hyvin tietoisia yhteisöistään, joita ilman museot eivät voi elää ja hengittää. Esinekeskeisistä museoista on kuoriutunut yhteisökeskeisiä toimijoita. Museot ovat koko ajan keskustelevampia ja avoimempia. Niillä on halua ja kykyä itsereflektioon, vanhojen merkitysten purkuun ja uusien, vielä nupuillaan olevien havaitsemiseen.

Mutta mitä on museoaktivismi?

Aktivismi liittyy kirjan mukaan museoihin kahdella tavalla. Museot voivat joko olla omassa toiminnassaan aloitteellisia tai antaa tilan ulkopuolisten toimijoiden aktivismille. Museoilla onkin mahdollisuus tarttua sekä pieniin, paikallisiin ilmiöihin että suuriin, koko maapalloa koskeviin kysymyksiin.

Museum Activism -kirjan aiheet on teemoiltaan jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä keskitytään aktivismiin tapana vaalia kulttuuriperintöä, toisessa esitellään käytännön kokemuksia ja viimeisen osion artikkeleissa arvioidaan tehtyjen avausten onnistumista.

Kuva Museum Activism -kirjan kannesta

Vuonna 2019 ilmestynyt artikkelikokoelma, Museum Activism, on laajan yhteistyön tuotos. Kuva: Routledge.

Julkaisun aloittaa Robert R. Janesin ja Richard Sandellin artikkeli Posterity has arrived: The necessary emergency of museum activism (suom. Jälkeläiset ovat saapuneet: museoaktivismin tarpeellinen hätätila) . Samalla he tulevat määritelleeksi museoaktivismin. Artikkeli on kirjan vahvinta sisältöä.

Artikkelissa esitetään, kuinka museoyhteisöjen valppaus ympäröivää maailmaa ja sen muutoksia kohtaan on maailmanlaajuista. Museot menevät mukaan yhteisöjensä toiveisiin, haasteisiin, kauhuihin ja epäonnistumisiin. Museot pyrkivät muuttamaan maailmaa – ja mikä arvokasta, ne pyrkivät tekemään työnsä eettisesti kestävin periaattein.

Neutraaliuden harha

Eräs museoiden tärkeänä pitämä arvo on ollut pyrkimys neutraaliuteen. Tämä arvo on lähtenyt purkautumaan osiin jo pidemmän aikaa sitten.

Museum activism -kirjan monissa artikkeleissa neutraalius on keskeinen lähtökohta ja siihen tarttuu muun muassa portugalilaisen Access Culture -ajatuspajan johtaja Maria Vlachou artikkelissaan. Vlachou käsittelee tekstissään museoiden työtä maahanmuuttajien parissa.

Neutraaliuden vastakohtia ovat aktiivisuus ja valppaus

Ilmastohädästä kirjoittavat Steve Lyons ja Kai Bosworth haastavat puolestaan museoita hakemaan neutraaliuden rajoja. Neutraaliuden luonteen pohtimisen he näkevät hedelmällisenä, koska neutraaliuden vastakohtia ovat aktiivisuus ja valppaus. Liiallisen objektiivisuuden taakse vetäytyvä museo voi Lyonsin ja Bosworthin mukaan jättää ikään kuin osan työkaluistaan käyttämättä ja seurata sivusta maailman muuttumista.

Kaksikon mukaan museoaktivismi ei silti ole vain radikaaleja tekoja. Usein riittää se, että museo on avoin uudelle ja kertoo sen ääneen. Se, että saa yleisön sitoutumaan, on osoitus aktiivisuudesta. Samoin se, että museoiden työ pohjautuu tutkimukseen.

Esimerkki aktivismista: muistojen käsittelemistä ja rauhan rakentamista

Museum activism tarjoaa artikkeliensa välityksellä laajasti näkemyksiä tavoista, joilla museot pyrkivät läsnäoloon yhteisöjensä kanssa. Kokonaisuuden kannalta isoja teemoja ovat kolonialististen rakenteiden purku, ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja muistamisen politiikka.

Cristina Lleras kollegoineen kirjoittaa todella kiinnostavasta museohankkeesta Kolumbiassa. Maan historiaa leimaa väkivaltaisuus ja pitkä sisällissota. Vuonna 2011 maassa hyväksyttiin laki Law for victims and Restitution of Land, ja suoraan sen seurauksena perustettiin Kansallinen historiallisen muistin keskus. Nyt keskus valmistelee Bogotáan National Museum of Memory -museota.

Museo, joka kutsuu ihmiset rauhan tekoihin


Kansakunnan yhteinen muisti nähdään keskeisenä elementtinä väkivallasta toipumisessa. Erilaisten, vaikeidenkin näkökulmien esiin tuomista pidetään tärkeänä. Väkivallan kulttuuriperintö koskee Kolumbiassa miljoonia uhreja, ja heidän kokemustensa näkyväksi tekeminen on tärkeää. Museo haluaa kokemusten lisäksi käsitellä myös väkivallan syitä ja olosuhteita. Tavoitteena on luoda museo, joka kutsuu ihmiset rauhan tekoihin omista lähtökohdistaan.

Yhteenvetona yhdenlainen museoaktivismin määritelmä

Luetun perusteella museoaktivismiin kuuluu se, että museot ymmärtävät niin vaikutusvoimansa kuin vastuunsa. Tärkeää on, että museokerronta on perusteltua, mutta myös koskettavaa. Mitä monisävyisempää kertomusta museo välittää, sen paremmin erilaiset yksilöt ja ryhmät voivat kokea museon omakseen. Rohkeudella ja luovuudella vahvistetaan vaikuttavuutta. Kun museot tuovat esiin kokoelmiensa merkityksellisyyttä ja antavat tilaa ihmisten muistoille, on kyse voimallisesta ja uskottavasta museotyöstä.

 

Kommentti




  

NÄKÖKULMA / 31.3.2020

Kirjoittaja

Kasvokuva Johanna Lehto-Vahterasta

Johanna Lehto-Vahtera on turkulainen museologi.

#kirja-arvostelu, #museoaktivismi, #vaikuttavuus, #neutraalius, #yhteisötoiminta

  • Facebook
  • Twitter
  • Linkedin