Museodigitalisaation mahdollisuudet ja mahdottomuudet

Museot eivät ole verkkopalvelujen edelläkävijäorganisaatioita, mikä luo alalle hyvän mahdollisuuden vertailla olemassa olevia verkkopalveluja, oppia parhaimmilta palveluntarjoajilta sekä ottaa muita toimialoja pidempiä digiloikkia. Muilla aloilla nähtävät muutokset palveluntarjonnassa ovat myös helpottaneet museoiden valintaa sen suhteen, onko investoitava digitaaliseen vai fyysiseen palveluntarjontaan.

Luultavasti kukaan meistä ei olisi asiakkaana enää valmis palaamaan aikaan, jossa laskujen maksu edellyttäisi pankkiin menemistä arkisin klo 10-17 välillä tai että juna-, bussi- ja lentolippujen ostaminen tarkoittaisi lipputiskeillä asioimista. Todennäköisesti harva meistä enää viitsii käydä videovuokraamossa tai levykaupassa elokuva- ja musiikkielämysten perässä tai katsoa televisio-ohjelmia palvelun tarjoajan määrittelemällä aikataululla.

Museot digitaalisten palvelujen tarjoajiksi

Tämän hetkisessä toimintaympäristössä asiakas- ja rahakassavirran vuolaus on yhä enemmän kiinni verkon sisällöstä ja niihin liittyvistä palveluista. Museoiden mahdollisuudet menestymiseen ovat hyvät. Museoilla on tarjota ainutlaatuista sisältöä. Pohjatyötä, eli kokoelmien digitointia, on tehty jo pari vuosikymmentä.

Vaikka kokoelmien digitoimisessa riittää edelleen tehtävää, digitalisaation nopea eteneminen asiakasvaatimusten ja koronan vauhdittamana edellyttää, että painopistettä siirretään saatavuuden parantamiseen. Tämä tarkoittaa kolmea asiaa:

1) Digitoitumateriaali on hallinnoitu niin, että sitä on mahdollista kanavoida museorakennuksen ulkopuolelle.
2) Kanava on käyttäjien tiedossa.
3) Kanava on helppokäyttöinen ja siellä on jatkuvasti kiinnostavaa sisältöä.

Tällä hetkellä näiden askelten ottamisessa museoala on lähtötelineissä. Digitoidusta esine-, teos- ja valokuvakokoelmista on Museotilasto 2019 mukaan verkossa saatavilla vasta noin 20%. Valistunut arvaukseni on, ettei yksikään museo tällä hetkellä monipuolista digipalveluilla taloutensa pohjaa – paitsi ehkä kulupuolen osalta.

Laadukkaiden verkkopalvelujen luominen vaatii resurssien yhdistämistä

Olen kevään aikana saanut olla mukana toteuttamassa Digimuseo.fi -alustaa, jonka tehtävänä on edistää edellä mainittuja tavoitteita kaksi ja kolme. Lisäksi olen ollut mukana kehittämässä ja tuottamassa Kookos-palvelua, jolla mahdollistetaan museoita ottamaan askel numero yksi.

Kookos- ja Digimuseo.fi -palvelun perustana on verkostoitunut toiminta. Olen vakuuttunut, että ilman verkostomaisia ratkaisuja menestyminen verkossa on museoille mahdotonta. Digitaalisessa toimintaympäristössä tarvittavan teknologian hinta sekä sen ostamiseen, kehittämiseen ja ylläpitämiseen tarvittavaa osaamista ei ole yksittäisten museoiden ulottuvilla.

Teknologian hintaa ja siihen liittyvien järjestelmien osaamista suurempi mahdottomuus yksittäisille museoille on kuitenkin verkkopalvelukanavan tunnettuuteen ja käytettävyyteen liittyvät vaatimukset. Digitaalisessa toimintaympäristössä museot kilpailevat vähintään kansallisten, mutta tavallisimmin maailmanlaajuisten palveluntarjoajien kanssa.

Museoiden verkkopalvelujen asiakasodotukset määräytyvät esimerkiksi Netflixin tai Yle Areenan kautta. Käytön pitää pelittää kaikilla selaimilla, laitteilla ja maksutavoilla. Palvelumuotoilun täytyy olla sekä diginatiivin että faksisukupolven mieleen. Palvelun sisällön, nimien ja verkko-osoitteen tunnettuuden on oltava first in mind -tasoa.

Digitaalinen palveluntarjonta on välttämättömyys

Digitaalinen toimintaympäristö ei ole museoille vaihtoehto vaan välttämättömyys ja ennennäkemätön mahdollisuus. Kukapa olisi vielä tämän vuosituhannen alussa voinut nähdä, että tulee aika, jolloin pienen paikallismuseon palvelut ovat saavutettavuudeltaan samalla viivalla kuin kasvukeskuksen megamuseon. Vielä vähemmän oli niitä, jotka ennustivat kaikkien museoiden mahdollisuutta tarjota palveluja 24/7 – lähimarkkinoina vähintään koko Suomi, mutta lähtökohtaisesti koko maailma.

Näihin mahdollisuuksiin on aika tarttua nyt Sandro Debonon perään kuuluttamalla Puuha Peten asenteella. Ensimmäisenä on muutettava mielikuva, jossa digitaalinen on alisteinen ja maksuton vaihtoehto fyysiselle tarjonnalle. Tämän askeleen ottamisen välttämistä suosittelen vain niille museoille, joilla ei ole tarvetta saada sisältöjään saataville kaiken aikaa rajattomille kansallisille ja kansainvälisille markkinoille, vahvistaa talouttaan tai säästää kiinteissä kuluissa.