Miten kesä meni?

Tilastoja suomalaisten museoiden kesäsesongilta ei ole vielä juurikaan käytettävissä, mutta mediatietojen ja omien havaintojeni perusteella kesä 2020 tulee jäämään muistoihimme aktiivisena kotimaan matkailun aikana.

Museoalalta tällä hetkellä ainoa varma käytettävissä oleva tilastotieto on Museokortilla tehtyjen vierailujen määrä. Heinäkuussa vierailut ylsivät kaikkien aikojen ennätykseen, eikä aivan pienellä marginaalilla. Museokortilla vierailtiin museoissa 294 000 kertaa, eli yli 80 000 kertaa enemmän kuin heinäkuussa 2019. Vierailumäärien kasvu edelliseen vuoteen oli 38 prosenttia.

Museoita lämmittänee kylmenevinä syysiltoina tieto siitä, että myös Museokortin myynti kasvoi. Tämä tulee näkymään kasvavina museokorttituloina syyskuun tilityksissä.

Heinäkuussa Museokortin myynti kasvoi 6500 kappaleella eli 45 prosentilla vuodesta 2019. Museokortin myynnin osalta myös koko kesäkausi on toteutumassa plusmerkkisenä. Museokorttivierailujen osalta koko kesä tulee kuitenkin jäämään viime vuodesta, koska museot olivat ensimmäisen sesonkikuukauden eli toukokuun kiinni.

Lähimatkailua Hämeenlinnan museoissa

Mediaseurannan perusteella voisi päätellä, että kotimaan matkailubuumi on näkynyt tänä kesänä erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella olevissa kohteissa. Tämän havainnon tein myös kohteissa, joissa omalla kesälomallani vierailin. Koska vietin lomani pitkälti lähimatkailun merkeissä, museokesän havaintoni painottuvat kotikaupunkini Hämeenlinnan tarjontaan.

Kuvakollaasi Museo Militarian näyttelystä Menetys ja muisto. Kuva: Museo Militaria

Vierailujeni perusteella kokemukseni on, että museot todella ovat tänä vuonna kiinnostaneet lähi- ja kotimaanmatkailijoita – ja että Hämeenlinna on erittäin hieno museokaupunki. Tarjontaa riittää kaikkiin museokategorioihin – kotimuseoihin, kulttuurihistoriallisin museoihin, erikoismuseoihin ja taidemuseoihin. Bonuksena löytyy myös yksi keskiaikainen linna.

Hämeenlinnan museoiden kesän näyttelytarjonnasta mieleeni jäi poikkeuksellisen puhuttelevana ja pysäyttävänä kohteena Museo Militarian näyttely Menetys ja muisto. Näyttely tarkasteli kuolemaa, uskoa ja kaipausta talvi- ja jatkosodassa sekä kertoi kaatuneiden huollosta, sotilaiden omaisten kokemuksista ja sotilaspapiston työstä talvi- ja jatkosodassa. Näyttely ei todellakaan ollut kevyttä kesähupia, vaan konkretisoi sodan mielettömyyttä ja turhuutta.

Toisena helmenä nostaisin Hämeenlinna taidemuseon näyttelyn Oi Suomi – vaelluksia maisemaan. Näyttely vähensi sopivasti tarvetta laajempaan matkailuun, sillä käytännössä kansallismaisemat oli näyttelyn jälkeen nähty.

Ainoa poikkeus oli, etten havainnut näyttelyssä ainoatkaan latomaisemaa. Sen puutteen korjasin matkustamalla kotiseuduilleni Etelä-Pohjanmaalle rauhoittumaan latomerien keskelle. Toivon toki, ettei Oi Suomi -näyttelyn kuraattorin tekemä valinta viesti siitä, ettei latomerimaisema kansalliselta merkitykseltään yllä esimerkiksi Kainuun korpimaisemien tasolle.

Oi Suomi – vaelluksia maisemaan -näyttely johdattaa suomalaisten maisemien äärelle. Kuvassa yksi näyttelyssä esilläolevista teoksista, Akseli Gallen-Kallelan Toriseva vuodelta 1898. Kuva: Studio Tomi Aho

Museosyksy näyttää lupaavalta

Kuten Tero Vaara on korvamadoksi yltävässä laulussaan todennut, vielä on kesää jäljellä. Molemmat mainitsemani näyttelyt ovat edelleen avoinna elokuussa ja latoja on pysytyssä Etelä-Pohjanmaan pelloilla. Jos kesän näyttelyihin ei ehdi Hämeenlinnaan tai muualle, syksy tarjoaa vähintäänkin yhtä hyviä vastineita.

Museoiden syksyn näyttelytarjonta näyttää erittäin kiinnostavalta. Tulevien näyttelyiden sisältöjen perusteella keväällä tehtyjen selvitysten antama tulos, eli museoiden kävijämäärien kasvun myönteinen kehitys, tulee jatkumaan myös tänä vuonna. Tämän toteutuminen luonnollisesti edellyttää sitä, että pidämme edelleen huolen museoiden asiakkaiden ja työntekijöiden turvallisuudesta. Täytämme käsidesit, viestimme turvaväleistä ja rohkaisemme kasvomaskien käyttöön. Henkeäsalpaavia museokokemuksia emme nyt kaipaa.