Korona kestää – kulttuuriala ei
Näyttää siltä, että kulttuurialan on mahdollista selvitä ilman pysyviä tai erittäin vaikeasti korjattavia vahinkoja vain, jos opimme elämään koronan kanssa, kirjoittaa Kimmo Levä.
Pandemia-aallosta kulttuurialan toimijat ovat selvinneet kuntien ja valtion tulokompensaatioilla, turvautumalla säästöihin, leikkaamalla kuluja, kehittämällä korvaavia myyntikanavia ja myymällä varastoon eli tarjoamalla lahjakortteja koronan jälkeiselle ajalle.
Nyt koronan jatkuessa toiselle vuodelle useimpien edellä mainittujen keinojen mahdollistama joustovara on käytetty. Kaikille alkaa olla selvää, ettei kulttuuriala tule selviämään, jos ovet ja estradit eivät avaudu kulttuurin ja taiteen tekijöille ja kokijoille. Jyrkimmät vaatimukset on toistaiseksi kuultu muusikoilta ja näyttelijöiltä vetoomusten ja jopa oikeuskanslerille tehdyn kantelun muodossa.
Korona-aalto vetäytyy hitaasti
Myös kulttuurin kuluttajat ihmettelevät yhä suurempaan ääneen, miksi teattereihin, konsertteihin, elokuviin ja museoihin ei pääse – ei vaikka terveysturvallisuuden kriteerit, eli välimatkat, maskit, käsidesit ja korostettu siivous, pystyttäisiin täyttämään. Samalla kyseenalaistetaan yhä useammin, onko ihmisten ja erityisesti nuorten hyvinvoinnin ja terveyden kokonaisuuden näkökulmasta nykyisen kaltaiset rajoitukset mahdollisia.
Museot koronan keskellä
Museoiden osalta vetoomuksiin ja kanteluihin ei ole tarvetta, sillä näyttelyjä koskevat päätökset ovat museoiden omistajien käsissä. Käytännössä museoiden tilanne ei näyttelytoimintojen osalta kuitenkaan merkittävästi eroa teattereista tai konserttisaleista. Viranomaisten suositukset on tulkittu määräyksiksi niin museoiden omistajien kuin museokävijöidenkin osalta. Tilanne on kuitenkin muuttumassa.
Museoiden avaamiseen on luonnollisesti toiminnalliset ja taloudelliset syynsä. Näyttelyjen kiinnipitämisen motivaatiota laskee myös ristiriita siitä, miksi näyttelyiden pitäisi olla kiinni, vaikka kaikki tunnetut koronan leviämisen estämiseksi tarvittavat toimienpiteet voidaan toteuttaa, eikä näyttelyjen kiinni pitämistä edellytä lait ja määräykset.
On ilmeistä, että suljettuja museoita tullaan edellä mainituista syistä avaamaan, vaikkei koronatilanteessa tapahtuisi merkittävää muutosta parempaan. Ovien avaaminen ei kuitenkaan palauta museoita normaalitilaan ennen kuin ihmiset voivat jälleen liikkua ilman huolta. Koronatukia tarvitaan siis edelleen sekä jo toteutuneen sulkukauden tappioiden kattamiseen että tulevien kuukausien normaalia vähäisemmän kysynnän aiheuttamien ongelmien taklaamiseen.
Koronatukia tarvitaan edelleen.
Koronan pahimmista taloudellisista jälkiaalloista saattaa yksityisten museoiden osalta olla pääomien hupeneminen koronan aiheuttamiin tappioihin. Pääomien menetys vaikuttaisi pahimmillaan mahdollisuuksiin saada avustuksia ja muuta rahoitusta. Konkursseilta toivottavasti kuitenkin museoalalla vältytään, vaikka muiden kulttuurialan edustajien osalta se on epätodennäköistä.
Elämää koronan kanssa
Näyttää siltä, että kulttuurialan on mahdollista selvitä ilman pysyviä tai erittäin vaikeasti korjattavia vahinkoja vain, jos opimme elämään koronan kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että koronatoimet ovat aikaisempaa kohdennetumpia sekä alue- että toimialakohtaisesti. Tämä edellyttäisi viranomaisilta entistä rajatumpia päätöksiä ja luopumista toiminnalliseen epämääräisyyteen johtavista suosituksista.
Kuluttajilta koronan kanssa eläminen vaatisi valistuneisuutta, ja että palvelun aukiolo- ja muut käyttötiedot tarkistettaisiin rutiininomaisesti aina etukäteen ennen kuin museoon tai muuhun kulttuuritilaisuuteen lähdetään.
Koronan kanssa eläminen onnistuisi, jos voitaisiin olettaa, että kulttuurikohteet ovat avoinna, mutta poikkeuksellisesti ne voivat myös olla kiinni. Nyt lähtökohtaolettamat ovat valitettavasti vielä päinvastoin.