Museoiden tulevaisuus maksaa

Museoista puhuttaessa samassa lauseessa käytetään harvoin sanaa elinkeino. Sille on perusteet. Museotoiminnan ydin on yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Museot tallentavat, tukevat ja esittävät kulttuuriperintöä vahvistaakseen yksilöiden ja yhteisöjen ymmärrystä kulttuurista, historiasta ja ympäristöstä, edistääkseen yhteisöllisyyttä ja ihmisten uskoa jatkuvuuteen sekä vahvistaakseen sivistystä, hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja demokratiaa. Nämä tavoitteet tulevat suoraan museolaista ja selvää on, että niiden painoarvo ylittää monikertaisesti museoiden elinkeinollisen merkityksen matkailukohteina tai vapaa-ajanviettopaikkoina.

Yhteiskunnallisen tehtävän paino näkyy museoiden taloudessa. Keskimäärin noin 80 prosenttia museoiden kuluista katetaan julkisella rahoituksella. Rahoituksella mahdollistetaan muun muassa se, että taloudellinen kynnys museovierailulle on erittäin matala. Vakiintunut taso on, että puolet museokävijöistä ei maksa museokäynnistään pääsymaksua.

Koronapandemian jälkeen

Kansainvälisenä museopäivänä museot lähtevät kohti tulevaisuutta takamatkalta. Kaikkialla maailmassa keskeinen syy tähän on korona. Suomessa tulevaisuuden näkymää synkistää lisäksi hallituksen julkaisema lähivuosien suunnitelma julkisen talouden säästöistä, jotka koskevat myös kulttuuria. Suunnitelma on ollut kulttuurialalle yllätys ja pettymys.

Korona on tyhjentänyt museoiden ja muiden kulttuuritoimijoiden tilit ja kassat, mutta myös osoittanut kulttuurin kiistattoman merkityksen suomalaisten taloudelliselle ja henkiselle terveydelle eli ihmisten hyvinvoinnille. Koronakriisin aikana tehdyt ulostulot ja annetut lausunnot ovat antaneet uskoa, että korona katalysoisi viimeinkin kauan odotetun transformaation, jossa puheet kulttuurin tärkeydestä lunastettaisiin teoilla. Mitä tulee valtion budjettiesityksiin elo kulttuurialalla on kuitenkin kuin otos Päiväni murmelina -elokuvasta – vanha arki jatkaa itsensä toistamista. Kulttuuri on koronan jälkeenkin edelleen kulu, jota pitää vähentää.

Uudenlainen katse tulevaisuuteen

Globaalin koronapandemian ja kansallisen budjettimme vuoksi museot tarvitsevat tulevaisuuteen katsomisessa sekä recover-likinäköä että reimagine-kaukokatsetta. Talouden elpyminen edellyttää yhteiskunnallisen rahoituksen vähentyessä joko säästämistä tai pääsymaksutulojen ja muiden palvelutulojen kasvattamista. Molemmat ovat mahdollisia, mutta uudelleen kuvittelun näkymät ovat erilaisia.

Säästöillä museoiden volyymit laskisivat ja tulevaisuuden uhkana olisi kurjistumisen kierre, mutta toiminnan yhteiskunnallinen tavoite säilyisi samana. Palvelutulojen kasvattaminen taas merkitsisi volyymien säilymistä ja mahdollista kasvua, mutta samalla myös hintojen nousua, ilmaisten palvelujen muuttumista maksulliseksi sekä museoiden yhteiskunnallisen merkityksen liukumista kohti elinkeinoa.

Tilanteessa, jossa Suomen museoliiton pitää suositella museoille säästöjä tai palvelutulojen kasvattamista, valinta on selvä: kurjistumiskierteen uhan sijasta on tartuttava kasvun mahdollisuuksiin. On parempi, että palveluja on tarjolla maksullisesti kuin ei ollenkaan.

Suositamme edelleen museoille Kansainvälisen museopäivän juhlistamista ilmaisella sisäänpääsyllä. Näillä näkymin tämä suositus on kuitenkin siirtymässä historiaan.