Dubain EXPO2020 (-22)

Kun lähdin mukaan Luston suunnitteluihin 1990-luvun alussa, digitaalisuus alkoi hiljalleen hivuttautua museomaailmaan ja museohankkeessa oltiin tietenkin kiinnostuneita uuden teknologian hyödyntämismahdollisuuksista. Silloin multimedia oli päivän sana. Analogisten videokasettien kera sai monitoriin ja isompana seinälle tykitettynä elävää kuvaa, mutta uusi digiavaruus näytti jatkoa ajatellen avaavan ihan uusia mahdollisuuksia. Äänen kanssa oli helpompaa ja päämääränä Lustossa olikin heti alussa kaiken näyttelytilan kattava äänimaisema, joka sitten toteutuikin.

Nyt 30 vuotta myöhemmin näyttelyissä on mahdollisuus hyödyntää kehittyvää tekniikkaa, jopa kohtuullisin kustannuksin. Maailman museoissa ja näyttelyverstaissa onkin sillä jatkumolla toteutettu monia näyttäviä ja onnistuneita, myös sisällöllisesti puhuttelevia näyttelykokonaisuuksia.

Mielenkiintoisia tutustumispaikkoja näyttelymedian ulkoasulliseen puoleen ovat olleet myös muutamien vuosien väliajoin eri puolilla maailmaa järjestetyt EXPO-maailmannäyttelyt. Varhaisina aikoina niissä oli tapana korostaa uusia keksintöjä esimerkkeinä mekaaninen tietokone (1862) ja puhelin (1876). Isoja ja pieniä näyttelymediauutuuksia ei yleensä ole erikseen nostettu esiin mutta esimerkiksi Dubain EXPO2020:ssa digitaustaisissa toteutuksissa on tarpeeksi katseltavaa yhdeksi kerraksi, kyllääntymiseen asti. Ja toki aina ihmeteltävää on EXPO:jen wau-arkkitehtuuriluomuksissa.

Koronatestien kautta matkaan

Siispä suunta Dubaihin katsomaan uusinta, koronan takia vuodella siirtynyttä EXPO-näyttelyä. Kyseessä ei ollutkaan tuostanoinvaan-lähtö, sillä matkavarautumisiin kuului melkoinen paperisota rokotetodistuksineen ja kolme pcr-testiä. Tällä hetkellä pääsee kuitenkin jo helpommalla. Paikan päällä maskia piti käyttää myös ulkona, parhaimmillaan 40 asteen kuumuudessa.

Kymmenen Seurasaaren kokoinen Dubain maailmannäyttely on rakennettu entisen hiekka-aavikon reunamille. Viikossa ehti nähdä aika paljon, jos ei joudu jonottelemaan ja ohittaa suosiolla tekstiosuudet. Ruuhka-aikoina jonoja syntyi, mutta ennakkovarauksia pystyi kuitenkin tekemään. Toisinaan oli mahdollista edetä vain oppaan johdolla ja ryhmässä.

Vau-arkkitehtuuri on olennainen osa EXPO-kulttuuria. Illalla Omanin paviljonki kylpee väriloistossa.

EXPO-näyttelyiden pääsisällöt liittyivät matkakohteisiin, yritysesittelyihin tai laajempiin maiden, yritysten tai muiden tahojen brändäyksiin. Oli myös osia, osastoja ja jopa paviljonkeja, joissa ei ollut suoraviivaista silmiin hyppivää ”oman” asian nostatusta. Sellainen oli esimerkiksi Suomen paviljongin Kuru tai Singaporen lähes koko paviljongin täyttävä kolmikerroksinen viidakko.

Expossa oli koko ajan käynnissä päivää kohden satoja jopa maailmanluokan kulttuuritapahtumia sekä erilaisiin teemoihin liittyviä seminaareja tai pienempiä esittelyjä ja miitinkejä. Kulinaristisiakin nautintoja oli ajateltu, vieraina tietenkin maailman huippukokit.

Tekniikalla pää pyörälle

Omaan urakkaani kuului 50 kilometriä kävelyä näyttelyvirtoineen. Hämmästeltävää tosiaankin riitti. Mobility-paviljongissa ensi alkuun ihmiset ohjattiin huoneeseen, jossa elävää kuvaa vilisi äänen kera joka puolella. Jossain vaiheessa tajusi olevansa ylöspäin kulkevassa laitteessa, joka myöhemmin paljastui maailman isoimmaksi henkilökuljetushissiksi. Yläkerroksesta kuljettiin spiraalinomaista reittiä alaspäin useita kerroksia ja useita näyttelyosioita ihmetellen.

Pitkät käytävät johdattavat paikasta toiseen.

Toisaalla kymmenet ja taas kymmenet ”seinämät” liikuttivat kulkijaa luonnossa, kaupungissa ja avaruudessakin. Säihkettä, valoja, ääniä, sumua, avautuvia möykkyjä, tärinää ja liikettä, interaktiivisesti tai ilman. Jäikin kovin usein mietityttämään erilaisten sinänsä ”vetovoimaisten” ja vilistävien toteutusten äärellä, olivatko ne melkeinpä vain itsetarkoituksellisia huomionkerääjiä. Tai ehkä kaikkea oli vain yhdelle kerralle liikaa.

Rauhoittumaan pääsi Suomen paviljongin korkeassa puisen Kurun sisällä ja Itävallan tuoksuun ja kosketukseen perustuvan puuinstallaation äärellä. Loppujen lopuksi ne taisivat olla EXPO:n parhaimpia näyttelyosuuksia. Kummatkin ilman digiälyä. Vaan kyllähän sitten Al Wasl -Plazan tunnelmat sävähdyttivät. Maailman isoin 67 metrin korkuinen ulkoilmassa oleva ”planetaario” erilaisine ohjelmanumeroineen oli jotain ihan uutta.

Itävallan paviljongin puuhuone. Kuva: Pekka Virtanen

Viherpesua?

Kysymyksiä nousi monesta asiasta. Kun näyttelyissä vahvasti tuotiin esiin kestävä kehitys muoviongelmineen, niin olisiko ollut hyvä ulottaa jotain Dubain katutasolle. Kaupassa kun osti kynän tai jäätelötuutin, sujautettiin se kysymättä paksuun ja isoon muovipussiin nopeammin kuin ehti reagoida. Oma reppukin oli siinä jo avoimena.

Monia vaikeita ympäristöasioita käsiteltiin näyttelyissä sittenkin kovin etäisesti. Kauniiden maisemien rinnalle olisi kaivannut pari kunnolla vastakarvaista kannanottoa. Muutenkin kestävä kehitys ja EXPO:n tapainen konsepti on vaikea yhdistelmä: miljoonien kävijöiden lentomatkat, melkein 200 tilapäisen rakennelman rakentaminen ja purkaminen, näyttelyalueen infra jne.

Vesi-installaatio väri- ja äänimaailmoineen houkutteli monet kosketusetäisyydelle.

EXPO2020:n avasi hienoilla sanoilla sheikki Nahayan Bin Mubarak. Koko maailmaa tarkoittaen Arabimiraattien suvaitsevaisuuden ja rinnakkaiselon ministeri puhui paremmasta maailmasta, rauhasta, armeliaisuudesta, paremmasta elämästä, yhteistyöstä, veljeydestä, kulttuurista ja kirkkaammasta tulevaisuudesta kaikille. Ne kaikki tuntuivat olevan aidosti myös EXPO:n johtoajatuksia.

Maailman tilanne kääntyikin viiden kuukauden jälkeen toiseksi ja ehkä nyt Arabiemiraateillakin on pohdinnan paikka. Miten sovittaa maan ”neutraalina” pysytteleminen EXPO:n sanomaan?

EXPO2022 on avoinna 31.3.2022 saakka. Samalla reissulla voi tutustua myös Dubain juuri avattuun Tulevaisuuden museoon.