Kirja-arvio: Onko museoiden kokoelmissa tilaa uusille ajatuksille?

Kulttuuriperinnön tulevaisuuksiin pureutuva monografia Heritage futures: Comparative approaches to natural and cultural heritage practices on oiva ovenkahva kestävän kehityksen mukaisen toiminnan edistämiseen museoissa. Tähän kahvaan suosittelen tarttumaan, astumaan rohkeasti ovesta sisään ja tarkastelemaan millaisia näkymiä oven toiselta puolelta voi avautua. Teoksen edustama kulttuuriperinnön tutkimus on mitä mielenkiintoisin tutkimusala museoiden työn tueksi, sillä se mahdollistaa museon ja kulttuuriperinnön rakenteiden, toimintojen ja toimijoiden tarkastelun eri mittakaavoissa.

Heritage futures -teos on syntynyt monivuotisen tutkimushankkeen tuloksena. Hankkeessa on ollut tavoitteina tutkailla, kuinka tulevaisuudesta huolta pitäviä toimintamalleja olisi mahdollista kehittää kulttuuriperinnön aloilla, jotta voitaisiin edistää innovatiivisuutta ja resilienssiä sekä kannustaa kestävyyteen. Teoksen kirjoittajissa on mukana kulttuuriperinnön tutkimuksen kärkinimiä kuten Rodney Harrison, Caitlin DeSilvey ja Cornelius Holtorf sekä museologisesti suuntautuneet Sharon Macdonald ja Jennie Morgan.

Antroposeeni ja posthumanismi

Viime vuosina kulttuuriperinnön tutkimuksessa on tartuttu yhä enemmän antoposeenin käsitteeseen ja posthumanistisiin lähtökohtiin. Tässä viitekehyksessä elämme antroposeenin aikakautta, jolloin maapallon olosuhteita eniten muokkaava toimija on ihminen (s. 120). Toisaalta elämme myös monilajisella maapallolla (s. 15). Heritage futures -teoksessa on vahva posthumanistinen vire, joka antaa luvan ajatella toisin ja kriittisesti, vallitsevista toimintatavoista ja ajattelumalleista irrallaan (vrt. Haraway, 2016).

Kulttuuriperintö ja kestävyys

Teos jakautuu kuuteen temaattiseen osaan, joita ovat kulttuuriperinnön tulevaisuudet, monimuotoisuus, runsaus, epävarmuus, muutos sekä tulevaisuuden perinnöt. Kulttuuriperinnön tulevaisuuksien osassa Rodney Harrison teoretisoi kulttuuriperintöä tulevaisuutta rakentavina käytäntöinä (future-making practices). Museoiden osalta näihin käytäntöihin pureudutaan teoksen kolmannessa osassa, jonka teemana on runsaus (profusion). Massakulutus ja massatuotanto sekä museoiden rajalliset resurssit synnyttävät jännitteitä museoiden kokoelmatyöhön. Toisaalta moni asia nykykulttuurissa on digitaalista. Tutkimuksessa kuitenkin ilmenee, etteivät museoammattilaiset koe fyysisten esineiden korvaamista digitaalisilla kopioilla varteenotettavana vaihtoehtona – vaatiihan digitaalinenkin säilyttäminen tilaa, ja vanhojen formaattien päivittäminen resursseja.

Teoksessa ei pyritä sanelemaan, millaisiin toimiin museoiden tai muiden kulttuuriperinnön kanssa toimivien tulisi ryhtyä, mutta monet vakiintuneet kulttuuriperintöalojen perusajatukset haastetaan.

Esimerkiksi Cornelius Holtorf ja Sarah May (s. 336–344) toteavat, ettei kestävyyden tarvitse lähtökohtaisesti tarkoittaa säilyttämistä, vaan kykyä sopeutua muutokseen. Kirjan teemoista epävarmuus ja muutos voivatkin vaikuttaa kulttuuriperinnön tutkimuksen teemoina epäsovinnaisilta. Nämä on kuitenkin perusteltu teemoina, jotka ovat läsnä kaikessa kulttuuriperinnössä.

Museoiden näkökulmasta kirjan eräs tärkeimmistä argumenteista on, että kulttuuriperintöaloilla toisteltu mantra, jonka mukaan kulttuuriperintöä säilytetään tulevaisuuden sukupolville, joutuu harvoin kyseenalaistetuksi. Mikä on tuo tulevaisuus? Milloin se on? Miltä se näyttää? Keitä siellä on? Näiden kysymysten valossa teoksen yhteenvedossa tarkastellaan kriittisesti kulttuuriperinnön konservoinnin ja säilyttämisen toimintamalleja, ja ne todetaan kestämättömiksi. Kirjoittajat tiedostavat teoksen radikaaliuden todeten, että teos voi avata uusia ja vieläkin radikaalimpia suuntia kulttuuriperinnön tutkimuksen alalla. (s. 486–487.)

Minkä ajatusten kanssa ajatuksia ajatellaan museoissa?

Posthumanistisen teoreetikon, Donna Harawayn mukaan “It matters what thoughts think thoughts” (Haraway, 2016, 35). Mitä Heritage futures- teoksella on annettavana museoille ja niiden kestävän kehityksen mukaiselle työlle? Teos toimii lukijalleen niin ajatusten herättelijänä, teoreettisena ja metodisena inspiraationa kuin alkusysäyksenä antroposeenin perinnön tutkailulle. Teos soveltuu tämän vuoksi mielestäni erityisesti kulttuuriperinnön ja museoiden parissa toimiville korkeakouluopiskelijoille, joita kiinnostavat kestävän kehityksen teemat ja tulevaisuudet.

--

Harrison, Rodney; DeSilvey, Caitlin; Holtorf, Cornelius; Macdonald, Sharon; Bartolini, Nadia; Breithoff, Esther; Fredheim, Harald; Lyons, Antony; May, Sarah; Morgan, Jennie & Penrose, Sefryn. Heritage Futures: Comparative Approaches to Natural and Cultural Heritage Practices. London: UCL Press. 2020. 568 sivua (Open Access PDF)

Lähteet

Haraway, Donna (2016). Staying with the Trouble: Making Kin in the Chthulucene. Durham.