• Kuva: Karoliina Lomarainen

Rakkaudesta lajiin – vapaaehtoiset museossa

Onko vapaaehtoinen museossa palvelua saava asiakas vai ilmaistyövoiman lähde? Entä mikä saa ihmisen harrastamaan luettelointia tai multaämpäreiden kantamista, kysyy Ulla Clerc.


Vapaaehtoinen jakaa asiantuntemustaan, toimii kokoelmien parissa, tutkii ja tekee lukemattomia muita asioita museon hyväksi. Hän astuu henkisen ja todellisen askeleen yleisöpuolelta henkilökunnan tiloihin ja osallistuu museoammatilliseen työhön. Aboa Vetus & Ars Nova, Forum Marinum ja Turun museokeskus pohtivat vapaaehtoistyön olemusta syksyllä käynnissä olleessa, Museoviraston tukemassa hankkeessa.

Aboa Vetus & Ars Nova on joukon uusin tulokas vapaaehtoistoiminnan kentällä. Noin 15-henkinen ryhmä on osallistunut arkeologisille kaivauksille ja löytöjen käsittelyyn kesästä 2018 lähtien.

Forum Marinum teki kuusi vuotta sitten perusnäyttelynsä vapaaehtoisten kanssa ja laajensi toimintaa sittemmin muun muassa kokoelmiin. Nyt museon vapaaehtoisten määrä vaihtelee muutamasta hengestä noin pariin kymmeneen.

Turun museokeskuksella puolestaan on pitkä kokemus vapaaehtoisuudesta – museon tapahtumissa saattaa olla kymmeniä käsitöiden taitajia ja historian harrastajia avustamassa.

Työtä vai toimintaa?

Vapaaehtoistyön nimeäminen ja määritelmä herättivät hankeryhmässä paljon keskustelua. Vertautuvatko ’vapaaehtoisuus’ ja ’työ’ liiaksi palkkatyöhön? ’Toiminta’ puolestaan sijoittaa vapaaehtoisten kanssa tehtävät asiat osaksi museoiden yleisötyötä. Sanat luovat merkityksiä, ja niin on tässäkin tapauksessa. Niinpä päädyimme käyttämään nimeä vapaaehtoistoiminta.

Vapaaehtoisten panos tukee aina museolla tehtävää työtä, oli sitten kysymys luulöytöjen pesusta, valokuvien luetteloinnista tai käsityötaidon esittelystä tai uuden näkökulman tuomisesta. Paino onkin sanalla ’tukee’. Vapaaehtoistyöllä ei korvata museoammatillista työvoimaa.

Se ei silti vähennä vapaaehtoisten panoksen tuomaa lisäarvoa. Vapaaehtoiset antavat aikaansa ja osaamistaan museon käyttöön – museo puolestaan tarjoaa mahdollisuuden olla osana monipuolista museotyötä ammatillisessa ohjauksessa. Ja aina vapaaehtoisesti, pois jäämisen mahdollisuus säilyttäen.

Toiminta edellyttää museolta resursseja: ajan ja tilan järjestämistä, ohjaamista ja keskusteluja. Vapaaehtoisten läsnäolon hyväksyvä ja sitä tukeva ilmapiiri koko museossa ei sekään välttämättä synny ilman tietoista työstämistä.

Monet motiivit

Museoiden tehtävä on luoda mahdollisuuksia osallistua. Museot kantavat yhteistä muistia, yhteistä aarretta. Se välittyy muun muassa näyttelyiden ja tapahtumien kautta, mutta sitä voidaan kantaa eteenpäin myös vapaaehtoistoiminnan avulla. Samalla museot voivat vahvistaa asemaansa palveluntarjoajana, joka tukee kansalaisten hyvää elämää.

Käsitteellisellä tasolla vapaaehtoinen kiinnittyy henkilökohtaisesti museoiden vaalimaan kulttuuriperintöön. Käytännössä hän saa harrastuksen – mukavan yhteisön, sosiaalisia suhteita ja mielekästä tekemistä.

Ehkä tärkeintä on kuitenkin vapaaehtoisten halu auttaa. Halu antaa omaa aikaansa ja tarve saada siitä ansaittua arvostusta. Tämä on yhteistä kaikelle vapaaehtoisuudelle, kutsutaan sitä työksi tai toiminnaksi.

Niin tai näin, museosta muodostuu vapaaehtoisille erityinen: meidän museo.

 

Kommentti




  

Kirjoittaja


Ulla
Clerc
on Aboa Vetus & Ars Novan näyttelyamanuenssi, joka työskentelee arkeologian ja kulttuurihistorian parissa.