Arkistot trendaavat
Uusi teknologia saa tutkijat näkemään arkistot uudessa valossa. Raakadata kiinnostaa, mutta ehkä eri tavalla kuin mihin on totuttu.
Arkistot ovat kovassa muutoksessa digitalisoitumisen takia. Tulevaisuudessa arkistoissa ollaan entistä useammin tilanteessa, jossa aineistoja käytetään eri tarkoitukseen kuin mihin niitä on alun perin kerätty. Aineistoa käyttää yhä useammin joku muu kuin sen alkuperäinen kerääjä tai tietokannan alullepanija tai ylläpitäjä.
Samalla opiskelijat ovat löytäneet arkistot uudella tavalla. Esimerkiksi Turun yliopiston maisematutkimuksen opiskelijoiden tekeillä olevissa opinnäytetöissä yhdistellään ennakkoluulottomalla tavalla drooni- tai satelliittikuvaa sekä vanhempaa arkistoaineistoa. Silti pelkästään arkistoaineistoon pohjautuvat tutkimukset ovat vielä harvinaisia.
Paradigmanmuutos tuotteista niiden käyttäjien ja käyttöympäristön tutkimukseen sekä eri tieteenalojen rajojen madaltuminen ovat osaltaan lisänneet arkistojen käyttöä.
Helsingin yliopisto ja Kansallisgallerian arkisto ovat tehneet viime aikoina yhteistyötä työharjoittelun merkeissä, minkä tuloksena kiinnostus tehdä arkistoaineistosta opinnäytetyö on lisääntynyt. Samalla opiskelijat ovat päässeet mukaan tutkimukseen jo varhaisessa vaiheessa opintojaan, aivan yliopiston strategian mukaisesti.
"Ja kun opiskelijat saivat itse suunnitella ja toteuttaa opintokurssin, he järjestivät nimenomaan arkistokurssin", taidehistorian yliopistonlehtori Elina Räsänen kertoo.
Kuva on portti
Kuva-aineistot ovat taidehistorioitsijoille paitsi tutkimuskohde myös tiedon lähde, kun taas muissa museoaineissa kuvan rooli on perinteisesti ollut useimmiten kuvittaa tutkimusta. Kuvat toimivat kuitenkin usein porttina muuhun arkistoaineistoon.
"Kuva voi tarjota tietoa, josta ei ole mainintaa metatiedoissa", historian professori Johanna Ilmakunnas Åbo Akademista sanoo.
Aihe- ja aineistopankeille olisi kysyntää. Tutkimusta edistäisi myös se, jos olemassa olevat arkistoaineistot, kuten tutkimusraportit, kyselytutkimukset ja yksityisarkistot tunnettaisiin paremmin. Jottei tietomassa kävisi hallitsemattoman suureksi, yhtenäisiä standardisoituja tallentamistapoja tulisi kehittää. Yhteistä kieltä ja pelisääntöjä kaivataan. Ratkaistavana on, miten tarkasti alkuperäinen dokumentaatio pitäisi säilyttää.
"Nyt kansioihin päätyy melko suodatettua ja siistittyjä aineistoja", arkeologian professori Vesa-Pekka Herva Oulun yliopistosta sanoo.
Avoimen tieteen, open accessin, uskotaan laajentavan tutkimustiedon käyttöä. Tutkijoilta kaivataan julkaisujen lisäksi myös raakadataa.
"Pitääkö jokin tietokanta olla kaikkien muidenkin hyödynnettävissä, ja jos, niin milloin ja millä ehdoilla", Herva kysyy.
***
Arkistoista keskusteltiin 17.9.2019 Museoviraston kokoelmat ja yliopistojen tutkimustavoitteet -seminaarissa, Kansallismuseossa.
