Ymmärrettävä kieli on avain parempiin museopalveluihin
Vuosi sitten Ateneumin taidemuseossa alkoi kaksivuotinen kielenoppimis- ja kehityshanke Kaikuu – suomea Ateneumissa. Hankkeen tarkoitus oli tutkia, voisivatko museo ja siellä olevat teokset toimia kielenoppimisen tukena sekä selvittää, millaisella opastusmenetelmällä ja -otteella tällaiset käynnit toimisivat parhaiten.
Hanketta aloitellessamme keskeinen kysymyksemme oli: Jos olemme ilmaisuvoimaisten teosten äärellä, auttavatko ja innostavatko ne myös meitä ilmaisemaan itseämme avoimemmin ja rohkeammin? Vahvistuuko silloin suhde myös uuteen, opiskeltavaan kieleen?
Etsiessämme vastauksia näihin kysymyksiin tapasimme kielenoppimisen asiantuntijoita, kielenopettajia ja ennen kaikkea kielen opiskelijoita. Erityisesti opiskelijoiden kohtaamiset ovat jääneet voimakkaina mieleen: Uudella kielellä haluttiin ilmaista niin ilot kuin surut, muistot ja tulevaisuuden haaveet.
Hankkeeseen osallistuvien opettajien mielestä museo on luonteva paikka tällaisten aiheiden tutkimiseen, sillä koululuokassa opetettava kieli on edelleen hyvin käytännönläheistä. Opettajat puhuivat tunnekielestä: Kieli, jolla ilmaisemme herkimmin tunteitamme ja omaa sisintämme, on yleensä äidinkielemme. Jos syystä tai toisesta asuu maassa, jossa kukaan ei puhu äidinkieltäsi, mahdollisuus omien tuntojen ilmaisuun voi kaventua, varsinkin jos tätä ei oteta huomioon uuden kielen opetuksessa. Taiteen ja kielen yhteen tuominen saattaa auttaa purkamaan tätä ongelmaa.
Korona pakotti tarkentamaan katsetta kieleen
Kuten kaikille, myös Kaikuu-hankkeelle koronavirus toi mukanaan suunnitelmien muutoksia. Monet museon tarjoamat ryhmäpalvelut on yleensä järjestetty sisätiloissa ja usein myös läheisessä ihmiskontaktissa. Yhtäkkiä kaikki tämä loppui. Myös Kaikuu-hanke perustui läheisiin kohtaamisiin. Oli keksittävä jotakin uutta.
Kun emme päässeet tapaamaan ryhmiämme, käänsimme huomiomme opastusten ulkopuolelle ja aloimme arvioida myös muita museon tuottamia kieleen perustuvia palveluita uudella tavalla.
Suurin osa museon toiminnoista perustuu jonkinlaiseen kielen käyttämiseen. Kun saavut museoon, aloitat kielen käyttämisen kysyessäsi museon infosta lipun hintaa. Museosaleissa luet teostietoja ja seinätekstejä. Lopetat museovierailun kenties kotisohvallasi lukiessasi näyttelykatalogia. Mitä saat käynnistäsi irti, jos mikään mitä luet tai kuulet ei ole ollut sinulle ymmärrettävää?
Selkokieli on kaikille ymmärrettävää
Monet museon palvelut ovat kielipalveluita. Kaikki museoon tulijat ovat tekemisissä sen kielen kanssa, jonka museo on valinnut käytettäväksi, enkä nyt tarkoita kielellä suomea, ruotsia tai saamea. Tarkoitan kielen haastavuutta.
Kieli, jota käytämme, ei ole koskaan neutraali toiminnan muoto. Kieli on rakenne, jonka avulla voidaan tietoisesti tai tiedostamatta sulkea ihmisiä ulkopuolelle tai ottaa mukaan toimintaan. Tällaiset tilanteet ovat varmasti meille kaikille tuttuja.
Kieli ei ole neutraalia.
Muistan ikuisesti miltä tuntui norkoilla opiskeluaikoina ystäväporukan laitamilla. Toverini puhuvat liian nopeasti, viljelevät minulle vieraita sivistyssanoja ja luettelevat nimiä, joita en tuntenut. Itse siemailin juomaani tuppisuisena, sillä pelkäsin vaikuttavani sivistymättömältä. Tilanne ei ainakaan kohentanut itsetuntoani ja voi olla, että kun minut seuraavan kerran kutsuttiin illanistujaisiin, jätin menemättä.
Olen myös monta kertaa ollut itse se, joka puhuu liian vaikeasti, käyttää outoja sanoja ja sekoittaa puheeseen kummallisia vertauksia. Keskustelu on tyrehtynyt, eikä yhteyttä minun ja keskustelukumppanini välille synny. Silloin kieli ei enää täytä tarkoitustaan ja me molemmat jäämme yksin.
Kielet ovat todella monimutkaisia järjestelmiä, mutta me unohdamme sen helposti. Kun jotain osaa, ei ole aina helppoa muistaa, miltä tuntui opetella sitä. Juuri tähän havaintoon haluamme hankkeessamme tulevaisuudessa tarttua ja laajentaa kohdeyleisöjämme ja toimintamme tapoja.
On meidän kaikkien museossa työskentelevien yhteinen tehtävä taata, ettei kukaan jää taide-, historia- ja kulttuurikokemusten ulkopuolelle siksi, että museon käyttämä kieli on liian vaikeaa. Historiaa ei ole aina helppoa ymmärtää, taide on joskus vaikeaa ja kulttuurit monimutkaisia, mutta hyvää ja selkeää kieltä ei ole vaikeaa tarjota. Päinvastoin, selkeä kieli voi olla avain monen ihmisen uuteen taide- tai kulttuuriharrastukseen.
Uusi vuosi vahvistaa yhteistyötä
Kuluvan vuoden aikana myös Kaikuu-hankkeen identiteetti on vahvistunut ja kasvanut. Kielen oppimisen hankkeesta olemme kehittyneet selkokielihankkeeksi, joka ei ainoastaan tuota selkokielisiä opastuksia kielen oppijoille vaan pyrkii kaikessa toiminnassaan edistämään selkeää ja ymmärrettävää kielen käyttöä.
Kun toinen toimintavuotemme käynnistyy vuoden vaiheessa, alamme vähitellen kurottaa myös oman museomme ulkopuolelle. Etsimme lähitulevaisuudessa hankkeeseemme pilottimuseoita, joiden avulla hankkeemme voi jalkautua mahdollisimman laajalle.Odotan hankkeemme jalkautumista innolla, sillä kaikki museot ansaitsevat tulla ymmärretyiksi!
